Ahdistus tunkee päälle

"Saako nyt ahdistua?", kysyn whatsapp-ryhmässä."EI!", tulee vastaukseksi kolmelta ihmiseltä. Ei siitä perkeleestä ole vieläkään tullut eroon päästyä, mutta kestän edelleen olla ihmisten keskellä, elämäni on koko ajan lähempänä "normaalia" ja taistelen ahdistusta vastaan entistä ponnekkaammin. Päässä pyörii välillä liikaa ajatuksia, mietin asioita liian monelta kantilta ja stressaan kaikkea turhaa. Ystävät jankkaavat vieressä "lopeta" ja helpottaa, … Continue reading Ahdistus tunkee päälle

Aika elää?

Kartano pohojammaalta, reilut kymmenisen ihmistä ja perunamaa. Tosin toistaiseksi minun 80 neliötä, jossa ystävät käyvät päiväunilla, ruokaa tehdään yhdessä ja pidetään leffailtoja. Kun ei nähdä, jaetaan elämää whatsapp-ryhmissä. Toisen aurinkolasit asuivat eteisessäni pari viikkoa, yhden kahvikuppi ja lasi on pysyvää kalustoa kaapissani ja yhdeltä on useampikin kippo samaisessa kaapissa. Yhteiset illanvietot järjestyvät ongelmitta. Sinä ostat … Continue reading Aika elää?

Milloin viimeksi?

Käynyt juoksulenkillä - Jos näet mun juoksevan, juokse itse. 😁 Nuorempana aloitin kaverin kanssa juoksemisen hänen lukemansa kirjan opeilla ja se oli ihan ok. Juokseminen ei silti koskaan ole ollut mun juttuni. Kävelystä sen sijaan pidän. Värjännyt hiukset - Joskus 1,5 vuotta sitten taisin vaalealla värjätä viimeksi, ennenkuin aloin kasvattaa omaa väriä. Käynyt kasvohoidossa - … Continue reading Milloin viimeksi?

Kaipaus sai otteeseensa.

Ajelin tuttuja teitä peltojen keskellä. Tunsin olevani kotona ja samalla jonkinlainen suru kaiversi rintaa. En enää asu näillä seuduilla. Nousiaisten tutut kurvit, kaupat ja muistoilla pään täyttävät alueet. Nouste, josta on muistoja jo yli 15 vuoden ajalta. Olin päättänyt käydä ystäväni haudalla viemässä kukkia ja sinne päästyäni katkoin käsin ruusujen varsia sopivamman mittaisiksi. Olin kyykyssä … Continue reading Kaipaus sai otteeseensa.

Ei mitään ja vähän kaikkea.

Elämässä ei tällä hetkellä tapahdu oikein mitään ihmeellistä ja samalla meneillään on vähän kaikenlaista. Päivät toistavat edelleen toisiaan ja vaikka kesä on ihanaa aikaa, niin odotan jo syksyä. Odotan sen tuomia uudenlaisia kuvioita ja syksyn raikkautta. Koronan takia tämän vuoden alku tuntui aivan uskomattomalta ja sitä mietti jo tuleeko tästä vuodesta yhtään mitään. Kuitenkin tämä … Continue reading Ei mitään ja vähän kaikkea.

Toukokuu on vihreä ja pinkki!

Toukokuu on ehdottomasti yksi lempikuukausistani. Rakastan valon lisääntymistä ja sitä kuinka luonto heräilee. Joka päivä voi bongata uusia merkkejä lähenevästä kesästä! Siinä missä huhtikuussa tuntui siltä, että kovin on vaikean oloista kaikki, niin toukokuussa asiat alkoivat lutviutumaan! Ensin sain tietää saaneeni opiskelupaikan ja sitten saimme vielä tiedon meille sopivasta asunnostakin! Ja pääsinpä minä ihastelemaan ja … Continue reading Toukokuu on vihreä ja pinkki!

Jos poikkeuksellisesta tulee normaali.

Mietteitä ennen korona-rajoitusten purkua: Ensin kai kaikki ajattelivat, että kyllä kesällä varmaan jo päästään palaamaan normaaliin. Hiljalleen ajatukset alkoivat kääntymään siihen, että okei, varmaan syksyllä elämä on jo normaalia. Osa ajattelee edelleen näin, mutta itse olen alkanut jo miettiä tulemmeko enää palaamaan täysin siihen, mikä joskus oli normaalia. Asiat joita itse toivon ovat sellaisia kuin: … Continue reading Jos poikkeuksellisesta tulee normaali.

Toinen rouva Parrish

Liv Constantine - Toinen rouva Parrish Siskokset Lynne ja Valerie (eli Liv) ovat kirjoittaneet kirjan, joka imaisi minut samentien mukaansa. Ensimmäinen osa kerrotaan nuoren naisen, Amberin, näkökulmasta. Hän on päättänyt päästä rikkaisiin naimisiin, keinoja kaihtamatta. Niimpä hän keplottelee itsensä Parrishin perheen suosioon kauniin seurapiirirouvan, Daphnen kautta. Ei aikaakaan kun nuori neito alkaa sekoittaa pakkaa. Hän … Continue reading Toinen rouva Parrish

Jälleen minusta.

Tykkään lukea aina itse bloggaajien paljastuspostauksia. On kiva saada tietää pieniä juttuja ihmisistä, jotka elämänsä tapahtumista kirjoittavat. Päätin taas kerätä muutamia juttuja itsestäni ja paljastaa ne teidän iloksi. Olkaatten hyvät! Saan herkästi mustelmia. On ihan perus, että minulla on koivet mustelmilla ilman, että minulla on hajuakaan mistä ne ovat tulleet. Joskus olen saanut reisiini mustelmia … Continue reading Jälleen minusta.