Niin meni toukokuu

Toukokuu tuli pidettyä aikalailla hiljaiseloa kaikkialla. Seurasin kyllä blogeja toisella silmällä, selasin instasta itseä eniten kiinnostavien ihmisten päivityksiä ja pysyin facebookin kautta kartalla tietyistä asioista, mutta en pahemmin raportoinut itsestäni somessa. Ainoat instaan laittamani jutut olivat ystäväni piirtämä kuva, jonka innoittajana sain kunnian olla, sekä ilmoitus siitä, kuinka Warner Music Group oli muuttanut jotakin ja … Continue reading Niin meni toukokuu

Kun on ihan loppu

Vanhemmuus on sitä, että vaikka olisit itse aivan saatanan loppu, niin silti annat itsestäsi toisille. Lohdutat, ratkot riitoja, kuuntelet, autat ja kuskaat silloinkin, kun ei voisi vähempää kiinnostaa ja haluaisit vaan haudata pääsi tyynyjen väliin. Yksi ystäväni lähetti minulle yhtenä päivänä kunnon ränttäysviestin lapsestaan ja vanhemmuudesta, ja pyysi viestin lopussa anteeksi purkaustaan. Vastasin hänelle, ettei … Continue reading Kun on ihan loppu

Kyllä, minä pelkään koronaa

Olen somessa seurannut kahden perheen korona-arkea. Molemmissa tapauksissa on kyse äideistä, jotka sairastavat kotona lasten kanssa. Itselleni hyvin samaistuttavaa, sillä jos karanteeni napsahtaisi, tai perheessämme sairastuttaisiin, niin olisin aivan yksin lasten kanssa, ellei kumppani sattuisi altistumaan samalla ja näin ollen jäisi mahdollisesti kanssamme kotoilemaan. Toisten oireita kuunneltuani ja sairaaloiden koronapotilasmääriä, kuolemantapauksista puhumattakaan, seurattuani pelkään tartuntaa. … Continue reading Kyllä, minä pelkään koronaa

Kuka yhdistää opiskelut ja työn?!

Niin ja vielä lapsiperhearjen, jossa on pääasiassa itse vastuussa kaikesta koko ajan. Vastaus: aika moni, myös minäLisähuomautus: tyhmästä päästä kärsii koko ruumis Joulukuussa odotin silloisen kurssini päättymistä. Se meinasi nimittäin tehtävillään tuskastuttaa minua. Palautettuani sivukaupalla tekstiä, huokaisin helpotuksesta seuraavan kurssin ollessa verkkotentti ja pitävän sisällään "vain" kasan lukemista. Haaha, eihän se lukeminenkaan aina helppoa ole. … Continue reading Kuka yhdistää opiskelut ja työn?!

“Tämä vääristynyt maailma.”

Törmäsin tällä viikolla netissä keskusteluun Jere Nyströmistä. Nuoresta korkeushyppääjästä, jolla on pitkät vaaleat hiukset, meikkiä ja mekko. Joillekin tämä on vielä näin vuonna 2021 kauhistelun paikka. Eräs äiti mietti miten ihmeessä hän omille lapsilleen tämän kaiken muun keskellä, tässä vääristyneessä maailmassa, vielä tämän Nyströminkin selittäisi. Tokaisin hänelle, ettei itselläni vielä ole tullut tässä maailmassa vastaan … Continue reading “Tämä vääristynyt maailma.”

Loman tarpeessa.

Vähän ennen joulua aloin huomata itsessäni väsymyksen merkkejä. Odotin vain joulupyhiä ja muutaman päivän lepoa. Suunnilleen laskin öitä siihen, että saan hetken ihan vain olla. Ennen vesivahinkoa fiilikseni oli tosi hyvä ja energiaa riitti. Keittiörempan ja evakon aikaan kuitenkin tuntui siltä, kuin minut olisi imetty kuiviin. Pyöritin arkea jälleen toisten nurkista käsin, kuskasin koululaista, kuskasin … Continue reading Loman tarpeessa.

Marraskuu oli pääosin kaunis.

Kuuntelin Scandinavian Music Groupin vanhoja, tuttuja kappaleita. Muistin taas kuinka niitä rakastankaan. Miten kauniisti Terhin laulamat sanat soljuvat. Lopulta olemme kuitenkin yksin...Muutenkin kulutin paljon aikaani musiikin parissa. Työtkin sujuvat kivemmin, jos spotify tai radio soi taustalla. Tartuin Pieneen elämään ja luin sitä iltaisin, kunnes silmät eivät enää meinanneet pysyä auki. Rakastan aina vain enemmän kirjan … Continue reading Marraskuu oli pääosin kaunis.

Hitonmoinen farssi.

Tervetuloa jälleen lukemaan, kuinka elämä potkii päähän. Sehän eniten tuntuu lukijoita vetävän puoleensa. Viimeiset pari vuotta olenkin hyvin kerännyt vierailijoita, kun asiat ovat menneet mönkään kerran toisensa jälkeen. Noh, saatiinhan sitä tähän vuoteenkin. Vuokranantaja oli sitä mieltä, että voin lasten kanssa palata kotiin, vaikka keittiössä nyt kuivaimet vesivahingon takia onkin. Kokeilin hommaa pari tuntia ja … Continue reading Hitonmoinen farssi.

Pölyhiukkasten tanssia valossa.

Seison keittiössä ja katselen ikkunasta tulevan valon edessä tanssivia pölyhiukkasia. Olen aina tykännyt siitä miltä se näyttää. Jotenkin taianomaiselta. Teekuppi lämmittää sormiani ja seuraan kuinka pörröhäntäinen naapurini ravaa pitkin puuta, ilmeisestikin käpy suussaan. Meinaa väkisinkin hymyilyttää. Makaan sängyssä ja kuuntelen kuinka sadepisarat naputtavat ikkunalautaa. Siitä lähtee yllättävän kova ääni, joka kuulostaa ympäröivässä hiljaisuudessa entistä kovemmalta. … Continue reading Pölyhiukkasten tanssia valossa.

Muutosten vuosi.

Vaikka vuosi 2020 on monella tapaa ollut pysähtymisen vuosi, on se itselläni ollut samalla suurten muutosten vuosi. Koronakevät ja kotikoulu.Talokaupat.Papan taloon muuttaminen.Opiskelupaikan saanti.Asunnon löytäminen.Muutto vihdoin Naantaliin.Avioeron voimaan astuminen.Opiskeluiden alku.Myöhemmin syksyllä on edessä vielä mahdollisesti aloitus uudessa työpaikassa. Aika paljon on vuoteen siis mahtunut tähän mennessä. Välillä olen kokenut suurta ahdistusta, välillä helpotusta, hetkittäin surua ja … Continue reading Muutosten vuosi.