Muista kaverisynttärit, ompele paljetit, maksa opettajan lahja, nouda keksipaketit ja jaa ne tilaajille (ilman, että itse voitat hommassa mitään, koska joukkueen juttu). Ilmoita lapsi kevään tanssiryhmään, paketoi joululahjat, muista madottaa kissa, vaihda lakanat ja kaiva vaatehuoneesta lapsen luistimet. Älä unohda oikojaa ja täytä joku kaavake Wilmassa. Pää on täynnä muistilistoja ja kalenteri merkintöjä. Ennen joulua … Continue reading Metatyön mestarit
14.9.2022 Istun sohvalla suihkun jälkeen ja olisin aivan valmis nukkumaan. Kello on puoli yhdeksän illalla. Tänään on ollut jopa vähän energisempi päivä, kuin mitä edeltäjänsä. Pitäisi treenata, mutta lähinnä on vain nälkä koko ajan. Kroppaan pumpataan hormoneja kierukasta ja pillereistä, minkä lisäksi on ollut puhetta pillereiden tuplaamisesta. En tiedä onko nälkä ja painonnousu lähtöisin vain … Continue reading Hormoneja ja väsymystä
Jos olen joskus tällaisen toteuttanut, niin siitä on kyllä aikaa. En kerro miltä päivältä tämä tarkalleen on, mutta menneeltä viikolta kuitenkin! Herätys on soimassa 7.20, mutta havahdun unestani jo hieman ennen sitä. Olen saanut nukuttua ruhtinaalliset 9 tunnin yöunet ja silti meinaa väsyttää. Kuopus kömpii oman kellonsa herättämänä olohuoneeseen ja hoidamme aamun hommat omassa tahdissamme. … Continue reading My day!
Blogitauko on ohi ja täytyy sanoa, että hyvin pian sen aloituksen jälkeen kävi selväksi, etten minä ilman blogia halua olla. Tämä on minulle paikka jossa järjestellä ajatuksia, purkaa tunteita ja olla vertaistukena sekä valistajana omien sairauksieni kanssa. Pidin kuitenkin kiinni tauosta ja keskityin lomailemiseen. Elokuussa tekstin kera palaaminen tuntui hyvältä, koska pian arki taas alkaa … Continue reading Pistetääs taas homma käyntiin
Maaliskuussa vein autoni jälleen huoltamolle. Se kosla on päättänyt nyt todenteolla lahota ja olen ollut aivan valmis myymään sen romumetalliksi. Ikävä vaan kun tässäkin kuussa olen tarvinnut sitä päästäkseni töihin. Onneksi tämänkertaisen vian takana oli aiemmin vaihdettu lambda, joka olikin susi. Takuu korvasi siis kaiken, enkä maksanut penniäkään koko hommasta. Kerrankin näin. Nyt toivon ettei … Continue reading Maaliskuu toi auringon ja koronan
"Jos teillä ei olisi lapsia, olisitteko silti ystäviä?" Tietysti, minä vastasin. Miksi emme olisi? Entisen aviomieheni, lasteni isän T:n kanssa olimme yhdessä yli 10 vuotta. Meillä on yhteinen historia, tiedämme toisistamme aivan hirvittävät määrät asioita ja on tuo yhteinen jälkikasvukin. Tiedän voivani pyytää häneltä apua tai neuvoa asiassa kuin asiassa. Lasten "vahtivuorot" ovat aina sumplittavissa. … Continue reading Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?
Ajattelin paljastaa teille yhden tavallisen viikkoni. Arkipäivisin herätyskelloni soi 7.00 ja viimeistään 9.00 ovat molemmat muksut eskarissa ja koulussa. Sen jälkeen ohjelmani on suht vapaata noin neljään, jolloin alamme taas olemaan kaikki kotona. Tekstiä on paljon, mutta jos kiinnostaa mitä Näissä neliöissä tapahtuu, niin kannattaa lukea! Maanantai Tapasin naapurini, Maailman Parhaan Vaimon Jennan kanssa pihalla … Continue reading Minun viikkoni
Toukokuu tuli pidettyä aikalailla hiljaiseloa kaikkialla. Seurasin kyllä blogeja toisella silmällä, selasin instasta itseä eniten kiinnostavien ihmisten päivityksiä ja pysyin facebookin kautta kartalla tietyistä asioista, mutta en pahemmin raportoinut itsestäni somessa. Ainoat instaan laittamani jutut olivat ystäväni piirtämä kuva, jonka innoittajana sain kunnian olla, sekä ilmoitus siitä, kuinka Warner Music Group oli muuttanut jotakin ja … Continue reading Niin meni toukokuu
Vanhemmuus on sitä, että vaikka olisit itse aivan saatanan loppu, niin silti annat itsestäsi toisille. Lohdutat, ratkot riitoja, kuuntelet, autat ja kuskaat silloinkin, kun ei voisi vähempää kiinnostaa ja haluaisit vaan haudata pääsi tyynyjen väliin. Yksi ystäväni lähetti minulle yhtenä päivänä kunnon ränttäysviestin lapsestaan ja vanhemmuudesta, ja pyysi viestin lopussa anteeksi purkaustaan. Vastasin hänelle, ettei … Continue reading Kun on ihan loppu
Olen somessa seurannut kahden perheen korona-arkea. Molemmissa tapauksissa on kyse äideistä, jotka sairastavat kotona lasten kanssa. Itselleni hyvin samaistuttavaa, sillä jos karanteeni napsahtaisi, tai perheessämme sairastuttaisiin, niin olisin aivan yksin lasten kanssa, ellei kumppani sattuisi altistumaan samalla ja näin ollen jäisi mahdollisesti kanssamme kotoilemaan. Toisten oireita kuunneltuani ja sairaaloiden koronapotilasmääriä, kuolemantapauksista puhumattakaan, seurattuani pelkään tartuntaa. … Continue reading Kyllä, minä pelkään koronaa
Näissä neliöissä 