2,5 lasta, puoliso, talo ja koira sinulla oleman pitää

Keskustelimme yhden ystäväni kanssa siitä, kuinka ahdistava tämä oletus on. Olen itse kertaalleen toteuttanut tämän ja suht oikeassa järjestyksessä, mutta enää se ei ole se mitä tavoittelen. Enkä näe, että kyseinen kaava olisi se jota jokaisen pitäisi toteuttaa. Minulla on lapset ja osaan pyörittää arkeamme yksin, kiitos kysymästä. En syksyllä etsimällä etsinyt itselleni ketään. Se, … Continue reading 2,5 lasta, puoliso, talo ja koira sinulla oleman pitää

“Tämä vääristynyt maailma.”

Törmäsin tällä viikolla netissä keskusteluun Jere Nyströmistä. Nuoresta korkeushyppääjästä, jolla on pitkät vaaleat hiukset, meikkiä ja mekko. Joillekin tämä on vielä näin vuonna 2021 kauhistelun paikka. Eräs äiti mietti miten ihmeessä hän omille lapsilleen tämän kaiken muun keskellä, tässä vääristyneessä maailmassa, vielä tämän Nyströminkin selittäisi. Tokaisin hänelle, ettei itselläni vielä ole tullut tässä maailmassa vastaan … Continue reading “Tämä vääristynyt maailma.”

Jonkun lapsi.

"Ampuis itsensä." "Neki sais kaikki lahdata." "Jos ei osannu käyttäytyä liikenteessä, niin sai ansionsa mukaan." Yllä olevat kommentit särähtävät korvaani aivan valtavasti ja kuohauttavat vihan. Jos et pidän jonkun tyylistä tai seksuaalisesta suuntautumisesta, se on sinun, ei hänen ongelmansa. Hänen ei todellakaan pidä tappaa itseään! Jos jonkun ihonväri, uskonto tai vakaumus poikkeaa sinun mieltymyksistäsi, heitä … Continue reading Jonkun lapsi.

Olen mielelläni suvakkihuora.

Suvakkihuoralla on alunperin ymmärtääkseni tarkoitettu myönteisesti ulkomaalaisiin miehiin suhtautuvaa naista. Sittemmin tuon sanan käyttö on tuntunut levinneen vähän kaikenlaiseen puheeseen. Olet suvakkihuora puolustaessasi suunnilleen mitä tahansa ja aina kun olet jonkun netissä huutelevan kanssa eri mieltä. Ja minähän olen sitä ylpeästi! Minun mielestäni suomalainen, englantilainen, iranilainen ja afrikkalainen ovat kaikki samalla viivalla. Kuka vain heistä … Continue reading Olen mielelläni suvakkihuora.

Miehet varhaiskasvatuksessa.

Olen työskennellyt vuosien varrella seitsemässä eri päivähoitoyksikössä. Työkavereina minulla on ollut niissä lähemmäs sata naista, mutta vain kolme miestä. Opiskellessani ei luokallamme ollut ainoatakaan miespuolista ja nyt lähihoitajaksi opiskelevan siskoni luokalla on yksi ainoa miespuolinen opiskelija. Miehistä ei ole ylitarjontaa yleisestikkään hoitoalalla. Millaista sitten on työskennellä miehenä varhaiskasvatuksessa ja kuinka ne harvat, mutta niin kullanarvoiset … Continue reading Miehet varhaiskasvatuksessa.

Mistä etsitte taloa?

On hauskaa kuinka ihmiset lähes automaattisesti olettavat sinun omakotitalosta pois muuttaessa etsivän uutta samanmoista. Vaan minäpä en etsi. Tällä hetkellä minut saisi raahta pankkiin väkisin niska-perse-otteella hakemaan lainaa ja minut pitäisi pakottaa ostamaan omakotitalo. EN HALUA. En halua sitoa itseäni moiseen. Ja syy on yksinkertainen. Viimeksi myynti oli yhtä helvettiä. Jos haluan muuttaa, teen sen … Continue reading Mistä etsitte taloa?

Maaliskuu tähän asti.

Tämä kuukausi on toistaiseksi sisältänyt: Kymmenittäin muuttolaatikoita, täytettyinä ja tyhjinä. Pitkin nurkkia siellä ja täällä. Ihanaa auringonpaistetta ja sen tuomaa lisäenergiaa. Samalla tosin näkyvät paremmin myös pölyt pinnoilla ja sormenjäljet ikkunoissa. Ne eivät kuitenkaan haittaa mittään! Pääasia, että aurinko paistaa. Stressiä pakkaamisesta, stressiä asunnosta, stressiä stressiä stressiäää. Olen tosin jo hiljalleen tottunut edellä mainittujen aiheuttamaan … Continue reading Maaliskuu tähän asti.

Nykyihminen ei saa uupua.

Sain postaustoiveen uupumusta koskien ja nyt mietin kuinka saisin tekstin pidettyä jotenkuten kasassa ilman, että se lähtee kauheasti rönsyilemään. En lupaa mitään, joten jos puhun paljon kaikesta muustakin, niin anteeksi.   Aina välillä sitä törmää kommentteihin siitä, kuinka ei ennen vanhaan ollut työuupumusta tai ahdistusta, eikä kai mitään muutakaan, koska kyllä ennen oli paremmin. Samalla … Continue reading Nykyihminen ei saa uupua.

Hyvästi kyläkoulu.

Ja jälleen kunnan päättäjät totesivat tyhjyyttä kumisevissa päissään, että yhden kyläkoulun aika on tullut päätökseen. Onneksemme kyseessä ei vielä ollut meidän lähikoulu, mutta se ei lohduta heitä, joiden lasten koulumatkat pitenevät, ja joiden lapset saavat hyvästellä rakkaan koulunsa. Pienen koulun sijasta heitä odottaa iso koulu. Mietin kyllä ihan tosissani, että ketä yhä isommiksi käyvät koulut … Continue reading Hyvästi kyläkoulu.

Viittomakielen ohjaajan työt.

Vihdoin ja viimein saan tämän ikuisuuksia luonnoksissa olleen tekstin julkaistuksi! Tekstissä on niin omia, kuin muidenkin kertomia kokemuksia ja mielipiteitä.   Me viittomakielen ohjaajat saamme melko kattavan koulutuksen 3 vuotta kestävien opintojemme aikana. Ensimmäisenä vuotena iso osa opetuksesta on viittomakieltä, eikä työssäoppimisjaksoja ole. Näin varmistetaan riittävä kielitaito työssäoppimisia varten. Kahtena seuraavana vuotena opetuksessa keskitytään enemmän … Continue reading Viittomakielen ohjaajan työt.