Mites se 3. lapsi?

Esikoisemme syntyi 2011 ja kuopuksemme 2015. Olin aina toivonut kahta lasta ja olen mitä onnellisin kahdesta tyttärestämme. ❤ Jo suunnilleen synnärillä ollessani sain kuitenkin kuulla muilta ihmisiltä kommenttia siitä, että kyllä kai me se kolmaskin vielä hankitaan, joskos saisimme sen pojankin. Itsehän olin ilmoittanut miehelle lähes heti kuopuksen ulos puskettuani, että meidän lapsiluku on sitten … Continue reading Mites se 3. lapsi?

Riipaista kevyet kännit.

Kaiken tämän paskan keskellä on välillä tullut sellainen olo, että nyt kun saisi viettää yhden sellaisen illan, kuin joskus teininä. Unohtaa kaikki murheet. Olla pienessä hiprakassa. Flirttailla kaikille. Nauraa räkättää sydämensä kyllyydestä. Ja tuntea olonsa kevyeksi. Ongelma on siinä, että en harrasta nykyään edes kevyitä kännejä. Vanhat bilekaverit ovat levittäytyneet ympäri maailmaa. Ja olen perheenäiti. … Continue reading Riipaista kevyet kännit.

Jäähyväisiä.

Seisoin maanantaina ystäväni haudalla, enkä tiennyt miten olla. Ei meidän seuraavan tapaamisen pitänyt niin tapahtua. Meidän piti nähdä, kun tulisin tekemään tupatarkastuksen heidän uuteen kotiinsa. Meidän piti tulevaisuudessa kahvitella torilla ja olla hienoja kaupunkilaisrouvia. Sen sijasta olinkin tuomassa kukkia hänen haudalleen. Se oli jotenkin ihan absurdia. Ja samalla se teki asian konkreettisemmaksi. Hän on oikeasti … Continue reading Jäähyväisiä.

Et tarvitse personal traineria.

Astuessani joulukuussa vaa'alle, näytti se aivan liikaa. Tai liikaa ja liikaa, riippuu keneltä kysytään, mutta minulle se oli liikaa. En tuntenut oloani enää kotoisaksi vartalossani ja totesin, että vuoden vaihduttua olisi hyvä aika pienelle ryhtiliikkeelle. Liikunta oli jäänyt talven tultua hiljalleen pois ja makea maistui päivittäin. Homma oli lähtenyt täysin käsistä. Tosi jännä, että kiloja … Continue reading Et tarvitse personal traineria.

Kun kaupat kaatuu.

Mainitsin aikaisemmin meidän talokauppojemme peruuntumisesta, ja sanoin, että syy tähän ei ollut meissä, tai talossa, eikä oikeastaan ostajissakaan. Enkä valehdellut. Kauppojen peruuntumisen syynä oli vain harvinaisen paska tuuri. Saimme tosiaan ostotarjouksen keväällä, ja saimme nopeasti sovittua kaikkia miellyttävän hinnan. Paperit piti tehdä muutaman viikon päästä sanallisesta sopimuksesta. Minä pompin onnesta ja olin niiiiiiiin innoissani, koska … Continue reading Kun kaupat kaatuu.

Alan näyttää äidiltäni.

Aikaisemmin jo kirjoitin ikääntymisestä ja sen näkymisestä, ja aion nyt jatkaa hieman aiheesta. Yrittäessäni saada hyvää kuvaa pisamistani, pillitin siskolleni sitä miten ihoni paljastaa ikäni. Siskoni nauroi minulle ja sanoi, että pelottavampaa olisi jos näyttäisin yhä 12-vuotiaalta. Ikä ei ole ongelma minulle. Täytän mielelläni kesällä 30 vuotta ja olen mielestäni saavuttanut ihan hyvin asioita ikäisekseni. … Continue reading Alan näyttää äidiltäni.

Ihmettelyn aiheita.

Miksi talouspaperirullan keskiötä on pienennetty niin, ettei se enää pyöri kunnolla telineessään? Onko vessapaperin ekan palan oltava välillä niin tiukasti kiinni, että ensimmäinen kerros on yhtä repaleista sotkua repimisen jälkeen? Täytyykö tiskirättirullan eka pala liimata kiinni aineella, joka tekee ekasta palasta käyttökelvottoman? Onko nuorison pakko ottaa valokuvissa ilme, joka saa ne näyttämään vaan hölmöiltä? Eikö … Continue reading Ihmettelyn aiheita.

Äiti on vähän väsynyt.

Tämän kevään jälkeen olen huomannut välillä olevani todella väsynyt ja rikki poikki. Stressin takia IBS on ärtynyt taas ihan omiin sfääreihinsä, enkä tiedä mitä hittoa teen sen kanssa. Joinakin aamuina vatsa on kipeä ja totaalisen sekaisin, ja mietin vaan millä lääkekoktaileilla saisin sen rauhoittumaan edes sen verran, että selviän arjesta. Se vie valtavat määrät energiaa, … Continue reading Äiti on vähän väsynyt.

Joitakin ikävöi.

Iidan matkassa-blogin Iida puhui ikävästä eräänä päivänä instagramissaan. Ikävästä, joka jää tiettyjä ihmisiä kohtaan. Ihmisiä, jotka ovat olleet tärkeitä jossakin elämäsi vaiheessa, mutta joiden kanssa tiet ovat eronneet myöhemmin. Minulla on yksi ihminen, joka vuosia kulki enemmän ja vähemmän rinnallani. Ihminen, jonka tiesin olevan aina vähintään taustalla. Kunnes jossakin kohtaa kasvoimme kai liian aikuisiksi, eikä … Continue reading Joitakin ikävöi.

Mikä kevät!

Koska alkukevät tuntui aivan mahtavalta, piti tästä alunperin tulla sellainen jeejee-postaus. Ei sitä pelkkää iloa kuitenkaan kauaa kestänyt, joten tästä tuli nyt vaan tällainen yhteenveto keväästä. Onneksi listalta sen taas huomaa, että oli niitä hyviä juttujakin. Hain yliopistoon ja jäin pisteen päähän kouluun pääsystä. Voin kertoa, että otti ihan vain hiukan päähän. Ärsyttää, kun en … Continue reading Mikä kevät!