Mistä ahdistus johtuu?

Ahdistuksen syitä on yhtä monia, kuin on ihmisiäkin. Aloin vaan omaa ahdistustani pohtimaan, kun erään blogisiskon kanssa instagramissa kirosimme paniikkikohtauksia ja sitä, miten paljon asiat ovat muuttuneet teini-iästä. Teininä rakastin ihmismassoja. Näin jatkuvasti kavereita ja nautin isoista porukoista. Vietin aikaa ostarilla ja ravasin elokuvissa, festareilla ja konserteissa. Nykyään nautin kotona olosta, rajoitan sosiaalisia tilanteita, ja … Continue reading Mistä ahdistus johtuu?

Rohkeasti häiriöinen.

Olen saanut monesti kiitosta siitä, että puhun ahdistuneisuushäiriöstäni niin rohkeasti. Kerron tästä julkisesti somessa. Kerron heti kättelyssä tai jo aikaa varatessa esim. hammaslääkärille ja optikolle, että minulla on paniikkihäiriö. Käytän näissä tilanteissa diagnoosina paniikkihäiriötä, koska ihmiset ymmärtävät sen. Ahdistuneisuushäiriö kun taas on monelle vielä sellainen "että mikä oli". Minulla on myös paniikkihäiriö, se kun on … Continue reading Rohkeasti häiriöinen.

Miksi niin ankara.

Jouduin perumaan sovitun käyntini. Niin käy harvoin. Mutta kuitenkin joskus. Ahdistuksen takia. Paniikkihäiriön takia. Perumiset saavat minut tuntemaan älytöntä huonommuutta. Ajattelen, että olisihan minun pitänyt pystyä asia hoitamaan. Viis siitä, että olo oli ihan paska. Ja kuitenkin, muille samassa tilanteessa oleville sanon, ettei se haittaa. Maailma ei siihen kaadu. Ei kaikkeen tarvitse aina pystyä. Jotenka … Continue reading Miksi niin ankara.

Minun on vain löydettävä hänet.

Pelkään tuottavani pettymyksen toisille. Tässä ehkä yksi syy miksi pitkään pistin kaikki muut itseni edelle. Tämä on kaiketi asia joka aiheuttaa eniten ahdistusta minulle. En kestä epävarmuutta. Turvattomuutta. Mutta en kestä myöskään omaa epätäydellisyyttäni. Kiitos terapeutin, tätäkin asiaa yritetään muuttaa. Vuosien koulukiusaaminen nälvimisineen jättää väkisinkin jäljet. Kun vaatteesi ja vartalosi ovat vuosia saaneet negatiivista kommenttia … Continue reading Minun on vain löydettävä hänet.

Minulla on ahdistuneisuushäiriö, mutta ahdistuneisuushäiriö ei ole minä.

Ihana Saila kommentoi täällä ja kiitteli minua siitä, kun puhun avoimesti mielenterveysasioista. Vaustaksessani hänelle oli mm. otsikon tyylinen lause ja nappasin siitä sitten uuden aiheen postaukseksi. Minulla on ahdistuneisuushäiriö. Saan toisinaan paniikkikohtauksia, vaikkakin nykyään saan ne pääasiassa hallintaan ja pysäytettyä heti alkuunsa. Minua ahdistaa suljetut tilat, liika kuumuus (paitsi saunassa), suuret ihmismassat ja tunne, että … Continue reading Minulla on ahdistuneisuushäiriö, mutta ahdistuneisuushäiriö ei ole minä.

Mielenterveyshäiriö, surkeiden sattumusten summa.

Herkkä lapsi. Koulukiusaaminen. Serkun kuolema. Teiden eroaminen parhaan kaverin kanssa. Siinäpä pikainen listaus surkeiden sattumusten sarjasta, joiden peruja aika varmasti oma ahdistuneisuushäiriöni on. Lisänä isättömyys, joka on näkynyt varmasti hylkäämisen pelkona läpi tähän astisen elämäni. Olen pienestä asti ollut kiltti tyttö. Kiva kaveri ja helppo kohde kiusaamiselle. Hirveän pahaksi kiusaaminen ei koskaan onneksi päässyt, mutta … Continue reading Mielenterveyshäiriö, surkeiden sattumusten summa.

Syvät arvet.

Se on hassua, miten kauaskantoiset vaikutukset voi toisten teoilla olla. Ja miten niistä syyttää itseään, vaikka oikeasti itsessä ei ole mitään vikaa ollutkaan.   Isättömyys. Järjellisesti sen tajuaa, että pieni vauva on täysin syytön siihen, ettei aikuinen kanna vastuutaan, eikä halua edes tutustua jälkikasvuunsa. Silti alitajuntaan se on jättänyt hylkäämisen pelon. Tajuan, että vika ei … Continue reading Syvät arvet.

Toisille pieniä, toisille isoja juttuja.

Viime viikolla uskaltauduin isompaan Tokmanniin. Tällä viikolla selvisin yhdestä pakollisesta haastattelujutusta ja suuntasin sen jälkeen isoon kauppakeskukseen. En käynyt kuin yhdessä liikkeessä, mutta sovittelin jopa vaatteita ja lähdin onnellisena pussi kädessäni liikkeestä. Pysähdyinpä vielä nappaamaan smoothienkin. Arkipäivää jollekkin. Iso tsemppaus tai onnistuminen toiselle. Olen käynyt lähikaupoissamme ja hoitanut ruokaostokset jne. mutta ennen joulua en kyennyt … Continue reading Toisille pieniä, toisille isoja juttuja.

Ei aina niin helppoa.

Olen näistä asioista kirjoittanut aikaisemmin Lilyn puolella useammassakin postauksessa. Ja aion silti kirjoittaa taas! Mielenterveyden asioista. Häiriöistä, sairauksista, ja siitä miten vaikeaa voi olla saada apua. Liian vaikeaa. Tämä on pitkä teksti, mutta toivon sinun jaksavan sen silti lukea.    Minulla on ahdistuneisuushäiriö. Olen ymmärtänyt kärsineeni siitä noin 12-vuotiaasta lähtien. Silloin vain ajattelin olevani outo. Ymmärsin … Continue reading Ei aina niin helppoa.

Kun ei sitä näe…

Ahdistuneisuushäiriössä, kuten muissakin mielialahäiriössä on sellainen hankala juttu, kuin se, ettei se näy. Jos tsemppaan, ei seuralaisellani ole hajuakaan siitä miten vaikea olo minulla saattaa henkisesti ja fyysisesti olla. Osaan pakon edessä piilottaa sen, ellei se räjähdä hallitsemattomaksi. Olen saanut kuulla olevani pirteä, iloinen, sosiaalinen. Ja olenkin! Silloin kun ahdistus ei vaivaa. Ja silloin, kun … Continue reading Kun ei sitä näe…