Kaiken takana on pelko

Kaikkea ei voi pelätä. Hah. Katso vaikka. Ahdistuksen kanssa sekin onnistuu. Pelko asuu rinnassa. On tehnyt jonkinlaisen pesän kylkiluiden taakse. Se on kuin musta möykky, jota ei saa nieltyä. Se on jotakin näkymätöntä, jonka kuitenkin voi fyysisesti tuntea. Se valtaa tilaa ja saa käpertymään sisäänpäin. Huono, huono, huono minä olen. Riittämättömyyden pelko. Ah, tuo peloistani … Continue reading Kaiken takana on pelko

Ahdistus asuu minussa.

Herään aamulla. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Tuntuu, kuin joku istuisi rintakehällä. On huono olo ja käsiä kihelmöi. Syytä kyseisille tuntemuksille ei ole. Se on vain ahdistusta, hoen itselleni. Sen tietäminen tekee niistä helpommin kestettäviä, muttei vie niitä kokonaan pois. Vasta kun ryhtyy tekemään jotakin, joka vie huomion pois noista ikävistä tunteista, alkaa olo helpottaa. … Continue reading Ahdistus asuu minussa.

Eivät ne kysele…

Ahdistus, kivut. Tulevat miten haluavat. Kysymättä iskevät hampaansa minuun ja ainoaksi vaihtoehdokseni jää vain selvitä niiden kanssa hetki toisensa jälkeen. Odottaen sitä, että helpottaa. Koska aina se helpottaa. Kipu häviää, ahdistus laukeaa, huono olo menee pois. Pitää vain jaksaa odottaa. Joskus tunti, joskus puoli päivää. Minä en kerro toisille helposti jos minuun sattuu, tai jos … Continue reading Eivät ne kysele…

Hitonmoinen farssi.

Tervetuloa jälleen lukemaan, kuinka elämä potkii päähän. Sehän eniten tuntuu lukijoita vetävän puoleensa. Viimeiset pari vuotta olenkin hyvin kerännyt vierailijoita, kun asiat ovat menneet mönkään kerran toisensa jälkeen. Noh, saatiinhan sitä tähän vuoteenkin. Vuokranantaja oli sitä mieltä, että voin lasten kanssa palata kotiin, vaikka keittiössä nyt kuivaimet vesivahingon takia onkin. Kokeilin hommaa pari tuntia ja … Continue reading Hitonmoinen farssi.

Kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi.

Voi kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisiEdes yhden päivänHuoletta olla Täällä eletään vain kerranKuka toiste tänne tahtoiskaanJosko jokin menee hyvin menee se pian vauhdilla jo toiseen suuntaan Kuuntelin Irinan Minä-kappaletta vuosia sitten ja nyt taas sanat osuvat. Vaikka miten koitan taistella ahdistuneisuushäiriötäni vastaan, niin sillä on minusta yhä tiukka ote. Turhahan minun oli edes kuvitella, että … Continue reading Kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi.

Pyöräytetäänpäs ajatus ylösalaisin!

Sinua ahdistaa. Olet siis heikko. Väärin. Olet käsittämättömän vahva, koska kaikesta huolimatta nousit tänä aamuna ylös sängystä ja jatkat elämääsi. Teet sitä ehkä vähän eri tavalla kuin moni muu, mutta jatkat kuitenkin. Ja se tekee sinusta rohkean. Ahdistunut ihminen taistelee päivästä toiseen itsensä kanssa. Astuessaan ulos kodistaan, tai päästäessään sinut sisälle, hän ottaa askeleen oman … Continue reading Pyöräytetäänpäs ajatus ylösalaisin!

Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Montakohan luonnosta olen jo poistanut? Päässäni pyörii valtavat määrät asioita, jotka haluaisin purkaa ja samalla en saa niitä mitenkään järkevästi ulos. Postaukset, jotka aikaisemmin tuntuivat hyviltä ideoilta, ovat päätyneet roskakoriin. Lokakuu on jo kohta puolessa ja mietin mihin aika menee. Keväästä tuntuu olevan ikuisuus ja kaikki on muuttunut. Koti tuntuu kodilta ja edelleen hymyilen välillä … Continue reading Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Entinen minä, tuleva minä?

Välillä saan itseni kiinni ajattelemasta, kuinka entiselle minälleni jokin asia olisi ollut normaalia. Kuinka vielä 10 vuotta sitten olisin toiminut tai miten olisin nauttinut jostakin, joka ei tänä päivänä enää tunnu hyvältä. Ja samalla mietin saanko sitä enää takaisin. Hävisikö se tyttö jossain kohtaa täysin? Olen kärsinyt ahdistuksesta 12-vuotiaasta asti, mutta ennen se tuli kausina. … Continue reading Entinen minä, tuleva minä?

Jos en kelpaa.

Sitä minä pelkään. Että en kelpaa tällaisena. Olen aina ollut miellyttäjä. Niellyt muilta asioita, joita he eivät välttämättä olisi minulta hyväksyneet. Venynyt, vanunut. Auttanut ja tehnyt vaikka en olisi jaksanut. Nyt kun en jaksa enää venyä ja vanua. Nyt kun tarvitsen aikaa itselleni. Nyt kun en halua koko ajan mennä ja nähdä ihmisiä. Nyt kun … Continue reading Jos en kelpaa.

Jonkinlainen trauma.

Ollessani lapsi, hukkui yksi serkuistani uima-rannalla. En itse ollut sillä hetkellä lähelläkään tapahtumapaikkaa, mutta silti sillä tietysti oli iso vaikutus elämääni. Puhumattakaan serkkuni perheestä. Heidän elämänsä muuttui sekunneissa, eikä palannut enää ennalleen. Minä rakastan uimista. Olen aina ollut vesipeto, enkä pelkää uimista. Sen sijaan lasten suhteen olen aina huolissani, kun heidät yhdistetään veden kanssa. Uimarannalla … Continue reading Jonkinlainen trauma.