Toipuminen on mahdollista

Olen elänyt elämää, jossa kaupassa käynti aiheutti ahdistusta, pahaa oloa ja se yksistään riitti päivän suureksi työksi. Nyt elän elämää, jossa hoidan lapset aamulla eskariin ja kouluun, vietän toisinaan toimistolla 5 tuntia, käyn kaupassa, hoidan kodin ja teen parhaimmillaan illalla vielä koulujuttuja, sekä olen sosiaalinen ystävieni kanssa. Olen ollut tilanteessa, jossa en ole kestänyt kahviloita, … Continue reading Toipuminen on mahdollista

Pimeimmät tunnit

Nousen istumaan haukkoakseni henkeä,tuntuu kuin rinnan päällä olisi kasa tiiliä.Vaikka miten olen yrittänyt vetää happea, ei se ole tuntunut täyttävän keuhkoja. Ensimmäinen nyyhkäisy on riipivä,kyyneleet valuvat pyytämättä.Kastelevat kasvoni,valuvat paidalleni. Milloin helpottaa? Kun joku voisi ajan antaa. Se syö sisältä,vaikka miten yrittää järkeillä.Sisällä on kalvava ikävä,eikä auta kuin kärsiä. Yksinäiset päivät ovat pahimpia,ystävien keskellä saa rakkautta.Ei … Continue reading Pimeimmät tunnit

Kukaan ei luvannut…

...aikuisuuden olevan kivaa tai helppoa. Istahdan sängylle ja sieltä se tulee. Sisintä ravisteleva itku. Paha olo, joka purkautuu. Kellahdan sängylle ja vedän itseni kippuraan. Puristan peittoa ja vedän väristen happea. Koko päivä on mennyt lamaannuksessa, mikään ei innosta. Mikään ei oikein tunnu miltään. Ikävä ja suru vetävät kasaan. Näitä päiviä tulee, mutta ne menevät myös … Continue reading Kukaan ei luvannut…

Kaiken takana on pelko

Kaikkea ei voi pelätä. Hah. Katso vaikka. Ahdistuksen kanssa sekin onnistuu. Pelko asuu rinnassa. On tehnyt jonkinlaisen pesän kylkiluiden taakse. Se on kuin musta möykky, jota ei saa nieltyä. Se on jotakin näkymätöntä, jonka kuitenkin voi fyysisesti tuntea. Se valtaa tilaa ja saa käpertymään sisäänpäin. Huono, huono, huono minä olen. Riittämättömyyden pelko. Ah, tuo peloistani … Continue reading Kaiken takana on pelko

Ahdistus asuu minussa.

Herään aamulla. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Tuntuu, kuin joku istuisi rintakehällä. On huono olo ja käsiä kihelmöi. Syytä kyseisille tuntemuksille ei ole. Se on vain ahdistusta, hoen itselleni. Sen tietäminen tekee niistä helpommin kestettäviä, muttei vie niitä kokonaan pois. Vasta kun ryhtyy tekemään jotakin, joka vie huomion pois noista ikävistä tunteista, alkaa olo helpottaa. … Continue reading Ahdistus asuu minussa.

Eivät ne kysele…

Ahdistus, kivut. Tulevat miten haluavat. Kysymättä iskevät hampaansa minuun ja ainoaksi vaihtoehdokseni jää vain selvitä niiden kanssa hetki toisensa jälkeen. Odottaen sitä, että helpottaa. Koska aina se helpottaa. Kipu häviää, ahdistus laukeaa, huono olo menee pois. Pitää vain jaksaa odottaa. Joskus tunti, joskus puoli päivää. Minä en kerro toisille helposti jos minuun sattuu, tai jos … Continue reading Eivät ne kysele…

Hitonmoinen farssi.

Tervetuloa jälleen lukemaan, kuinka elämä potkii päähän. Sehän eniten tuntuu lukijoita vetävän puoleensa. Viimeiset pari vuotta olenkin hyvin kerännyt vierailijoita, kun asiat ovat menneet mönkään kerran toisensa jälkeen. Noh, saatiinhan sitä tähän vuoteenkin. Vuokranantaja oli sitä mieltä, että voin lasten kanssa palata kotiin, vaikka keittiössä nyt kuivaimet vesivahingon takia onkin. Kokeilin hommaa pari tuntia ja … Continue reading Hitonmoinen farssi.

Kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi.

Voi kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisiEdes yhden päivänHuoletta olla Täällä eletään vain kerranKuka toiste tänne tahtoiskaanJosko jokin menee hyvin menee se pian vauhdilla jo toiseen suuntaan Kuuntelin Irinan Minä-kappaletta vuosia sitten ja nyt taas sanat osuvat. Vaikka miten koitan taistella ahdistuneisuushäiriötäni vastaan, niin sillä on minusta yhä tiukka ote. Turhahan minun oli edes kuvitella, että … Continue reading Kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi.

Pyöräytetäänpäs ajatus ylösalaisin!

Sinua ahdistaa. Olet siis heikko. Väärin. Olet käsittämättömän vahva, koska kaikesta huolimatta nousit tänä aamuna ylös sängystä ja jatkat elämääsi. Teet sitä ehkä vähän eri tavalla kuin moni muu, mutta jatkat kuitenkin. Ja se tekee sinusta rohkean. Ahdistunut ihminen taistelee päivästä toiseen itsensä kanssa. Astuessaan ulos kodistaan, tai päästäessään sinut sisälle, hän ottaa askeleen oman … Continue reading Pyöräytetäänpäs ajatus ylösalaisin!

Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Montakohan luonnosta olen jo poistanut? Päässäni pyörii valtavat määrät asioita, jotka haluaisin purkaa ja samalla en saa niitä mitenkään järkevästi ulos. Postaukset, jotka aikaisemmin tuntuivat hyviltä ideoilta, ovat päätyneet roskakoriin. Lokakuu on jo kohta puolessa ja mietin mihin aika menee. Keväästä tuntuu olevan ikuisuus ja kaikki on muuttunut. Koti tuntuu kodilta ja edelleen hymyilen välillä … Continue reading Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.