Muutosten vuosi.

Vaikka vuosi 2020 on monella tapaa ollut pysähtymisen vuosi, on se itselläni ollut samalla suurten muutosten vuosi. Koronakevät ja kotikoulu.Talokaupat.Papan taloon muuttaminen.Opiskelupaikan saanti.Asunnon löytäminen.Muutto vihdoin Naantaliin.Avioeron voimaan astuminen.Opiskeluiden alku.Myöhemmin syksyllä on edessä vielä mahdollisesti aloitus uudessa työpaikassa. Aika paljon on vuoteen siis mahtunut tähän mennessä. Välillä olen kokenut suurta ahdistusta, välillä helpotusta, hetkittäin surua ja … Continue reading Muutosten vuosi.

Alan näyttää äidiltäni.

Aikaisemmin jo kirjoitin ikääntymisestä ja sen näkymisestä, ja aion nyt jatkaa hieman aiheesta. Yrittäessäni saada hyvää kuvaa pisamistani, pillitin siskolleni sitä miten ihoni paljastaa ikäni. Siskoni nauroi minulle ja sanoi, että pelottavampaa olisi jos näyttäisin yhä 12-vuotiaalta. Ikä ei ole ongelma minulle. Täytän mielelläni kesällä 30 vuotta ja olen mielestäni saavuttanut ihan hyvin asioita ikäisekseni. … Continue reading Alan näyttää äidiltäni.

Äiti on…

Olen ollut äiti jo melkein 8 vuotta ja tänä aikana on hyvin selvinnyt mitä kaikkea äitiys pitää sisällään. Ajattelin tällälailla hyvällä mielellä listata niistä asioista ainakin muutamia. Nämä pätevät toki myös isään, eli voisi sanoa "kun olet lähivanhempi", mutta koska teen tämän omasta näkökulmastani, niin otsikkona "Äiti on". Kokki, tarjoilija, blokkari. Laitat lapsille ruoat monta … Continue reading Äiti on…

Minulla on ahdistuneisuushäiriö, mutta ahdistuneisuushäiriö ei ole minä.

Ihana Saila kommentoi täällä ja kiitteli minua siitä, kun puhun avoimesti mielenterveysasioista. Vaustaksessani hänelle oli mm. otsikon tyylinen lause ja nappasin siitä sitten uuden aiheen postaukseksi. Minulla on ahdistuneisuushäiriö. Saan toisinaan paniikkikohtauksia, vaikkakin nykyään saan ne pääasiassa hallintaan ja pysäytettyä heti alkuunsa. Minua ahdistaa suljetut tilat, liika kuumuus (paitsi saunassa), suuret ihmismassat ja tunne, että … Continue reading Minulla on ahdistuneisuushäiriö, mutta ahdistuneisuushäiriö ei ole minä.

Kotimuistoja.

Siitä on melkoisen tarkasti 10 vuotta, kun muutin pois lapsuudenkodistani. Aika on mennyt hurjan nopeasti! Olen edelleen todella läheinen äitini ja siskoni kanssa. Olemme tekemisissä oikeastaan päivittäin, useammankin kerran. Keräsin tähän alle muutamia kivoja muistoja kotona asumisen ajalta: Pienenä siskoni marssi aamuisin sängystä suoraan keittiöön ja huusi "kaakaoo". Vielä isompanakin hän aloitti aamunsa kaakaolasillisella. ❤ … Continue reading Kotimuistoja.

Lapsuuden perheeni.

Äitini on se, jolle soitan kun täytyy kysyä jotakin ruuanlaitosta tai lapselle ilmestyneistä näppylöistä. Äidille soitan uutiset usein ensimmäisenä, niin iloiset kuin surulliset. Puhun äitini kanssa melkeinpä joka päivä puhelimessa ja jopa mieheni sanoo välillä "soita äitilles ja kysy". 😄 Lisäksi laitamme viestejä ja näemme lähes viikoittain. Niin ja viettää äitini meillä aikaakin usein, sekä … Continue reading Lapsuuden perheeni.