Onnenhippuja

Halusin listata nyt ränttäysten jälkeen vaihteeksi niitä pieniä onnelliseksi tekeviä asioita, jotka elämässä ovat tärkeitä. Viime aikoina itselleni niitä ihania juttuja ovat olleet muunmuassa: Yhdessä nauraminen Lasten ihanat uudet ulkoiluvaatteet ja tossut Kevään tuoksu ilmassa, sekä lämpimät kelit Kahdenkeskiset hetket Tuplatreffi-ilta, joka tuntui uskomattoman sosiaaliselta tänä korona-aikana Ihanat Naantalin rannat ja ulkoilureitit Viikonloput ja se … Continue reading Onnenhippuja

Jos eläisi vaan tässä hetkessä

Sitähän aina kaikissa mindfulness jutuissa hoetaan. Keskity tähän hetkeen. Noin suurpiirteisesti katsottuna suhtaudun elämään tällä hetkellä juuri niin. Joitakin haaveita on tulevaisuudelle, mutta pääasiassa menen sillä, että tärkeintä on se, että nyt on hyvä. Tulevaisuudesta ei ikinä tiedä, joten turha kait siitä on sen suuremmin stressata. Suunnitelmat harvoin menevät niinkuin on ajatellut, joten mitäpä jos … Continue reading Jos eläisi vaan tässä hetkessä

Onni on tässä.

Lasten pulinassa takapenkillä, kun yrität keskittyä kuuntelemaan sekä radiota, että heidän juttujaan aamuliikenteessä. Pöydän ääressä pelatessa, kun toinen silittää jalkaa ja yhdessäolo on niin kertakaikkisen luonnollista. Verhoja äidin kanssa ripustaessa, kun nauraen kauhulla odotatte tuleeko verhotanko alas vai ei. Ystävän kanssa jutellessa, kun mikään aihe ei ole tabu ja toinen on niin äärettömän tärkeä. Kun … Continue reading Onni on tässä.

Marraskuu oli pääosin kaunis.

Kuuntelin Scandinavian Music Groupin vanhoja, tuttuja kappaleita. Muistin taas kuinka niitä rakastankaan. Miten kauniisti Terhin laulamat sanat soljuvat. Lopulta olemme kuitenkin yksin...Muutenkin kulutin paljon aikaani musiikin parissa. Työtkin sujuvat kivemmin, jos spotify tai radio soi taustalla. Tartuin Pieneen elämään ja luin sitä iltaisin, kunnes silmät eivät enää meinanneet pysyä auki. Rakastan aina vain enemmän kirjan … Continue reading Marraskuu oli pääosin kaunis.

Onnellisena olen parempi ihminen.

Niin yksinkertaistahan se on. Onnellinen ihminen on todennäköisemmin hyvä ihminen ympärillä oleville, kuin väsynyt ja loukattu ihminen. Tyytyväinen ihminen näkee todennäköisemmin hyvän ja on muita kohtaan kannustava. Pahoinvoiva ihminen ei pysty samaan. Jos vertaan itseäni muutaman vuoden takaiseen, on ero valtava. Koen mielipahaa menneen itseni takia ja yritän antaa sille anteeksi. Tietyt asiat olisi voinut … Continue reading Onnellisena olen parempi ihminen.

Viekö 2020 mehut bloggaamiseltakin?

Useampikin lukemani blogi on tänä vuonna hiljentänyt tahtia ja huomaan vahingossa tehneeni samoin. Siinä missä joskus luonnoskansioni oli täynnä tekstejä ja ajastin juttuja jopa viikoksi eteenpäin, niin nyt on välillä tuntunut siltä, etten saa itsestäni ulos kovinkaan paljoa sellaista, mitä haluaisin julkaista. Blogin lopettaminen ei ole käynyt mielessänikään ja koen tämän edelleen jonkinlaisena pakopaikkana. Tänne … Continue reading Viekö 2020 mehut bloggaamiseltakin?

Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Montakohan luonnosta olen jo poistanut? Päässäni pyörii valtavat määrät asioita, jotka haluaisin purkaa ja samalla en saa niitä mitenkään järkevästi ulos. Postaukset, jotka aikaisemmin tuntuivat hyviltä ideoilta, ovat päätyneet roskakoriin. Lokakuu on jo kohta puolessa ja mietin mihin aika menee. Keväästä tuntuu olevan ikuisuus ja kaikki on muuttunut. Koti tuntuu kodilta ja edelleen hymyilen välillä … Continue reading Miljoona asiaa ja tyhjä paperi.

Syyskuun parhaat.

TV-SARJAT Poirot, jota onneksi on vielä tullut Yleltä. Penkin lämmittäjät, joka ei vedä vertoja Villille kortille, mutta menee paremman puutteessa. MUSIIKKI Paul Eliaksen albumi Luonnonvoimii. Olen rakastunut. Koko levy on ihan timanttinen! Behm ja hänen albuminsa Draaman kaari viehättää. Etenkin Päästä varpaisiin on ihana! ELOKUVAT Devil, jonka katsoin kaverin kanssa pitämällä yhteisen leffaillan etäillen. Elokuva … Continue reading Syyskuun parhaat.

Minun ei tarvitsisi.

Toisinaan haaveilen mökistä veden äärellä. Ei nettiä, ei aikatauluja. Haahuilisi vaan päivästä toiseen, ehkä koiran kera. Kulkisi pitkin mättäitä ja vastaisi puhelimeen vain jos tuntuisi siltä. Istuisi iltaisin takkatulen ääressä ja koko maailma olisi siinä. Seurakseni voisin ehkä ottaa ihmisenkin, sellaisen joka osaisi istua hiljaa. Sellaisen, joka haluaisi upota kirjojen maailmaan ja illalla ehkä pelata … Continue reading Minun ei tarvitsisi.

Kaipaus sai otteeseensa.

Ajelin tuttuja teitä peltojen keskellä. Tunsin olevani kotona ja samalla jonkinlainen suru kaiversi rintaa. En enää asu näillä seuduilla. Nousiaisten tutut kurvit, kaupat ja muistoilla pään täyttävät alueet. Nouste, josta on muistoja jo yli 15 vuoden ajalta. Olin päättänyt käydä ystäväni haudalla viemässä kukkia ja sinne päästyäni katkoin käsin ruusujen varsia sopivamman mittaisiksi. Olin kyykyssä … Continue reading Kaipaus sai otteeseensa.