Kaipaus sai otteeseensa.

Ajelin tuttuja teitä peltojen keskellä. Tunsin olevani kotona ja samalla jonkinlainen suru kaiversi rintaa. En enää asu näillä seuduilla. Nousiaisten tutut kurvit, kaupat ja muistoilla pään täyttävät alueet. Nouste, josta on muistoja jo yli 15 vuoden ajalta. Olin päättänyt käydä ystäväni haudalla viemässä kukkia ja sinne päästyäni katkoin käsin ruusujen varsia sopivamman mittaisiksi. Olin kyykyssä … Continue reading Kaipaus sai otteeseensa.

Ei mitään ja vähän kaikkea.

Elämässä ei tällä hetkellä tapahdu oikein mitään ihmeellistä ja samalla meneillään on vähän kaikenlaista. Päivät toistavat edelleen toisiaan ja vaikka kesä on ihanaa aikaa, niin odotan jo syksyä. Odotan sen tuomia uudenlaisia kuvioita ja syksyn raikkautta. Koronan takia tämän vuoden alku tuntui aivan uskomattomalta ja sitä mietti jo tuleeko tästä vuodesta yhtään mitään. Kuitenkin tämä … Continue reading Ei mitään ja vähän kaikkea.

Kukkia maljakossa.

Olen ollut väsynyt. Pinna kireällä. Mielen päällä liian monta asiaa. Edelleen. Haluaisin vaan hoitaa kaikki inhottavalta tuntuvat asiat pois päiväjärjestyksestä ja samalla lykkään niistä monia. Odotan syksyä. Mietin onko silloin kaikki järjestyksessä. Mietin opiskelua ja raha-asioita. Mietin palaako arki ennalleen, vai sotkeeko korona kevään lisäksi syksynkin. Ostan kukkia keittiön pöydälle. Koti on jo koti. Miksi … Continue reading Kukkia maljakossa.

Ripottelen tavaroita.

Tunnelmavaloja sinne ja tänne. Luomaan valoa minulle ja lapsille öisin, sekä tuomaan kotoisamman olon. Vessaan omat hammasharjat, keittiöön vähän omia tavaroita. Saunalle omat saippuat ja makkareihin laukut. Täällä sitä ollaan, toisten nurkissa. Omista tavaroista tuotiin lähinnä välttämättömimmät. Se tekee olon vähän tyhjäksi. Meillä on katto pään päällä, mutta ei tämä ole meidän koti. Tämä on … Continue reading Ripottelen tavaroita.

Vaikea paikka turvaa rakastavalle.

Tämän hetkinen tilanne meillä ja maailmalla on vaikea suurimalle osalle ihmisistä. Jopa heille, jotka eivät koskaan olisi osanneet kuvitellakaan olevansa ahdistuvia luonteita. Tällaiselle rauhaa ja turvaa rakastavalle, ja muutenkin herkästi ahdistuspalloksi muuttuvalle on maailman meno viime aikoina ollut aikamoista. Mihinkään valtavaan paniikkimoodiin en ole silti mennyt. En ole hangannut käsiäni rikki saippualla, enkä ole hamstrannut … Continue reading Vaikea paikka turvaa rakastavalle.

Maaliskuu tähän asti.

Tämä kuukausi on toistaiseksi sisältänyt: Kymmenittäin muuttolaatikoita, täytettyinä ja tyhjinä. Pitkin nurkkia siellä ja täällä. Ihanaa auringonpaistetta ja sen tuomaa lisäenergiaa. Samalla tosin näkyvät paremmin myös pölyt pinnoilla ja sormenjäljet ikkunoissa. Ne eivät kuitenkaan haittaa mittään! Pääasia, että aurinko paistaa. Stressiä pakkaamisesta, stressiä asunnosta, stressiä stressiä stressiäää. Olen tosin jo hiljalleen tottunut edellä mainittujen aiheuttamaan … Continue reading Maaliskuu tähän asti.

Ihmiselle annetaan.

"Jokaiselle annetaan sen verran kuin tämä jaksaa kantaa." on muuten paskin väite ikinä. Parin tutun instapäivitykset saivat minut miettimään tätä aihetta (taas) ja sitä miten epäreilua elämä toisinaan on. Ihminen voi toki vaikuttaa moneen asiaan, mutta ei kaikkeen. Iloisia asioita ajattelemalla ei elämässä saa haluamaansa, eikä kyllä aina kovalla työlläkään. Joskus vaan sataa paskaa niskaan … Continue reading Ihmiselle annetaan.

Nykyihminen ei saa uupua.

Sain postaustoiveen uupumusta koskien ja nyt mietin kuinka saisin tekstin pidettyä jotenkuten kasassa ilman, että se lähtee kauheasti rönsyilemään. En lupaa mitään, joten jos puhun paljon kaikesta muustakin, niin anteeksi.   Aina välillä sitä törmää kommentteihin siitä, kuinka ei ennen vanhaan ollut työuupumusta tai ahdistusta, eikä kai mitään muutakaan, koska kyllä ennen oli paremmin. Samalla … Continue reading Nykyihminen ei saa uupua.

Tänä talvena olen…

...tähän mennessä... saanut ystävältäni pistokkaita ja seurannut niiden, sekä aikaisemmin ostamieni kukkien selviämistä pimeästä talvesta. Niin ja tietysti niiden selviämistä minun käsissäni. Hah! Muutama on menetetty, sillä osa ei lähtenyt juurtumaan, eivätkä kaikki mehikasvit selvästikkään selviä käsissäni... kuten eivät kaktuksetkaan. 🙈 koukuttunut useampaankin sarjaan Netflixissä. Olen katsonut molemmat kaudet The Sinner-sarjasta. Sitä ennen katsoin kaikki … Continue reading Tänä talvena olen…

Mielenterveydestä puhuminen.

Olen jo vuosia kirjoittanut blogissa omasta ahdistuneisuushäiriöstäni, sekä mielenterveyteen liittyvistä asioista. Olen höpissyt niistä myöskin instgramin puolella, molemmilla sivuillani. Ja aion jatkaa moista jatkossakin. Kiitos, kiitos paljon kaikille teille, jotka olette jakaneet kipeitäkin asioita minun, ventovieraan ihmisen kanssa. Kiitos, kun luotatte minuun. Ja jatkossakin aion vastata jokaiselle teistä, kunhan viesti vaan tulee perille (yritän muistaa … Continue reading Mielenterveydestä puhuminen.