Minun ei tarvitsisi.

Toisinaan haaveilen mökistä veden äärellä. Ei nettiä, ei aikatauluja. Haahuilisi vaan päivästä toiseen, ehkä koiran kera. Kulkisi pitkin mättäitä ja vastaisi puhelimeen vain jos tuntuisi siltä. Istuisi iltaisin takkatulen ääressä ja koko maailma olisi siinä. Seurakseni voisin ehkä ottaa ihmisenkin, sellaisen joka osaisi istua hiljaa. Sellaisen, joka haluaisi upota kirjojen maailmaan ja illalla ehkä pelata … Continue reading Minun ei tarvitsisi.

Käsikirjoitus syynissä.

Annoin maaliskuussa käsikirjoitukseni muutaman vapaaehtoisen lukijan käsiin. Se oli hurjan pelottavaa! Halusin kuitenkin saada palautetta tarinasta, hahmoista sekä itse tekstistä, joten luettavaksi se oli jaettava. Halusin tietää onko kerronta sujuvaa ja pitääkö juoni lukijan otteessaan, vai nukahtaako tämä alta aikayksikön. Ensimmäinen lukaisi tekstini päivässä! Hän mainitsi kirjoitusvirheistä, joita olinkin sanonut varmasti löytyvän, sillä aloin olla … Continue reading Käsikirjoitus syynissä.

Minulla on tarve kirjoittaa.

Näppäimistön naputuksessa on jotakin rauhoittavaa. Kun saa upota ajatuksiinsa ja luoda hahmoja, jopa maailmoja. Ongelmallisimmaksi tuntuu muodostuvan jo lähes valmiin tarinan loppuun saattaminen, kun ajatukset ovat jo seuraavissa. Välillä meinaa usko itseensä loppua ja samalla takaraivossa takoo "tätä minä haluan". Läppäriä pitäisi raahata mukana kaikkialle, koska ideoita voi tulla päähän missä ja milloin vain. Onneksi … Continue reading Minulla on tarve kirjoittaa.

Mikä minusta tulee isona?

Tuulenpolku-blogin Jenna kirjoitti ihanasti siitä, miten kivaa on, kun ihminen voi tehdä montaa asiaa. Ei tarvitse olla pelkkä rakennusinsinööri ja tehdä niitä hommia eläkeikään asti. Ehei. Sitä voi olla yhtäaikaa vaikkapa kätilö, doula, ja ratsastuksen opettaja, jos tykkää! Minä en halua olla ammatiltani pelkästään viittomakielen ohjaaja. Olen 10 vuodessa kyllästynyt sen tarjoamiin työmahdollisuuksiin. Haaveilen jonakin … Continue reading Mikä minusta tulee isona?