Kyllä, minä pelkään koronaa

Olen somessa seurannut kahden perheen korona-arkea. Molemmissa tapauksissa on kyse äideistä, jotka sairastavat kotona lasten kanssa. Itselleni hyvin samaistuttavaa, sillä jos karanteeni napsahtaisi, tai perheessämme sairastuttaisiin, niin olisin aivan yksin lasten kanssa, ellei kumppani sattuisi altistumaan samalla ja näin ollen jäisi mahdollisesti kanssamme kotoilemaan. Toisten oireita kuunneltuani ja sairaaloiden koronapotilasmääriä, kuolemantapauksista puhumattakaan, seurattuani pelkään tartuntaa. … Continue reading Kyllä, minä pelkään koronaa

2020 palautti aitouden.

Kun ihmisiltä vietiin asiat joihin he olivat tottuneet, niin pitikin rauhoittua ja keksiä jotakin muuta. Keväällä väki suuntasi metsään, niin että liikenneruuhkien sijasta ruuhkaa oli mättähillä. Jotkut aloittivat uusia harrastuksia, kuten maalaamisen tai tarttuivat ehkä pitkästä aikaa kirjaan. Yhtäkkiä arjessa olikin ylimääräistä aikaa ja osa porukasta oli alkuun ihan hukassa sen kaiken ajan keskellä. Itsellenihän … Continue reading 2020 palautti aitouden.

Ei mitään ja vähän kaikkea.

Elämässä ei tällä hetkellä tapahdu oikein mitään ihmeellistä ja samalla meneillään on vähän kaikenlaista. Päivät toistavat edelleen toisiaan ja vaikka kesä on ihanaa aikaa, niin odotan jo syksyä. Odotan sen tuomia uudenlaisia kuvioita ja syksyn raikkautta. Koronan takia tämän vuoden alku tuntui aivan uskomattomalta ja sitä mietti jo tuleeko tästä vuodesta yhtään mitään. Kuitenkin tämä … Continue reading Ei mitään ja vähän kaikkea.

Huhtikuuta kuvina.

Huhtikuun postauksissa olen kertonut mitä olemme puuhailleet ja mitä juttuja tässä kuussa on ollut, minkä lisäksi olette nähneet jo joitakin kuviakin tältä kuulta. Päätin kuitenkin kasata vielä tällaisen sekalaisen postauksen kameran rullasta löytyvistä otoksista ja kertoa vähän niistä. Rakastan näitä Clipperin värikkäitä pusseja. Minähän olen teenjuoja henkeen ja vereen, ja tälläkin hetkellä minulla on useampaa … Continue reading Huhtikuuta kuvina.

Mitä olen puuhaillut?

Nyt kun elämä on lähinnä tesktareita, puheluita, ja videopuheluita mitä sosiaaliseen elämään tulee ja sitä tulee pysyttyä pääasiassa pienellä alueella kodin lähistöllä, on sitä silti paljonkin kivoja juttuja joilla päiviään täyttää. Itse olen siitä onnekkaassa asemassa, että lasten kanssa arki pyörii tietyllä rutiinilla. Aina ei kotikoulua meinaisi jaksaa ja tekisi mieli vaan röhnöttää koko päivä, … Continue reading Mitä olen puuhaillut?

Päivät vierivät.

Aamulla makaan sängyssä ja kuuntelen lasten ääniä. Pian on aika käynnistää päivän toimet. Mies on ollut jo monta tuntia töissä. Ihmisten keskellä. Onneksi töitä riittää, epäonneksi niiden teko ei onnistu kotoa käsin. Itseäni ahdistaa jo pelkkä ihmisten joukossa olo kauppareissulla, toinen joutuu pyörimään siellä lähes joka päivä. Laitan kissalle ruokaa, minulle teetä ja lapsille aamupalaa. … Continue reading Päivät vierivät.

Vaikea paikka turvaa rakastavalle.

Tämän hetkinen tilanne meillä ja maailmalla on vaikea suurimalle osalle ihmisistä. Jopa heille, jotka eivät koskaan olisi osanneet kuvitellakaan olevansa ahdistuvia luonteita. Tällaiselle rauhaa ja turvaa rakastavalle, ja muutenkin herkästi ahdistuspalloksi muuttuvalle on maailman meno viime aikoina ollut aikamoista. Mihinkään valtavaan paniikkimoodiin en ole silti mennyt. En ole hangannut käsiäni rikki saippualla, enkä ole hamstrannut … Continue reading Vaikea paikka turvaa rakastavalle.

Maaliskuu tähän asti.

Tämä kuukausi on toistaiseksi sisältänyt: Kymmenittäin muuttolaatikoita, täytettyinä ja tyhjinä. Pitkin nurkkia siellä ja täällä. Ihanaa auringonpaistetta ja sen tuomaa lisäenergiaa. Samalla tosin näkyvät paremmin myös pölyt pinnoilla ja sormenjäljet ikkunoissa. Ne eivät kuitenkaan haittaa mittään! Pääasia, että aurinko paistaa. Stressiä pakkaamisesta, stressiä asunnosta, stressiä stressiä stressiäää. Olen tosin jo hiljalleen tottunut edellä mainittujen aiheuttamaan … Continue reading Maaliskuu tähän asti.