"Jos teillä ei olisi lapsia, olisitteko silti ystäviä?" Tietysti, minä vastasin. Miksi emme olisi? Entisen aviomieheni, lasteni isän T:n kanssa olimme yhdessä yli 10 vuotta. Meillä on yhteinen historia, tiedämme toisistamme aivan hirvittävät määrät asioita ja on tuo yhteinen jälkikasvukin. Tiedän voivani pyytää häneltä apua tai neuvoa asiassa kuin asiassa. Lasten "vahtivuorot" ovat aina sumplittavissa. … Continue reading Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?
Tag: Lapset
Äiti, ethän sä eti uutta miestä?
Meillä on lähipiirissämme uusperheitä. Ystävissämme on ihmisiä joiden eroa lapset ovat seuranneet sivusta ja nähneet uusien kumppaneiden löytymisiä, sekä perheiden perustamisia. Itse erotessa tämä oli hyvä asia. Lapset olivat jo nähneet kaikenlaista ympärillä. Tosin tästä syystä kävinkin sitten lasteni kanssa mielenkiintoisia keskusteluja viime vuonna. 😅 5v. kysyi minulta kerran, että enhän minä vain etsi uutta … Continue reading Äiti, ethän sä eti uutta miestä?
“Tämä vääristynyt maailma.”
Törmäsin tällä viikolla netissä keskusteluun Jere Nyströmistä. Nuoresta korkeushyppääjästä, jolla on pitkät vaaleat hiukset, meikkiä ja mekko. Joillekin tämä on vielä näin vuonna 2021 kauhistelun paikka. Eräs äiti mietti miten ihmeessä hän omille lapsilleen tämän kaiken muun keskellä, tässä vääristyneessä maailmassa, vielä tämän Nyströminkin selittäisi. Tokaisin hänelle, ettei itselläni vielä ole tullut tässä maailmassa vastaan … Continue reading “Tämä vääristynyt maailma.”
Voisinko saada enää lapsia?
Sain lapset aika nuorena, kuten olin toivonutkin. Esikoisen saadessani olin vielä nippa nappa 21-vuotias, kuopuksen syntyessä 25-vuotias. Raskauduin kaikissa kolmessa* raskaudessani "normaalilla" aikataululla, ongelmitta. Tämä oli asia, jota lääkäri kysyi minulta ensimmäisenä, kun hän keväällä endoepäilynsä ilmoille heitti. Ensimmäiset endo-oireeni tosin osaan yhdistääkin vasta lasten syntymien jälkeiseen aikaan. *Sain keskenmenon 2013. Endometrioosin takia en tiedä … Continue reading Voisinko saada enää lapsia?
Sanotko rakkaiksi?
Minä olen niitä ihmisiä, jotka sanovat lapsilleen, läheisilleen ja ystävilleen näiden olevan rakkaita. Joko ihan muodossa "olet rakas", tai sitten lauseessa "hei rakas" jne. Mielestäni se on sana, jota ei voi käyttää liikaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Joskus huomasin töissäkin sanovani tilanteessa lapselle "lapsi rakas", vaikka he eivät omiani olleetkaan. Se tuli täysin automaattisesti esimerkiksi … Continue reading Sanotko rakkaiksi?
Nyt juhlitaan!
Koska kuopuksemme syntymäpäivät osuivat koronakevääseen ja kaiken lisäksi vieläpä muuttoviikonloppuun, niin niitä ei kunnolla juhlittu. Hän sai kyllä lahjoja ja äitini teki hänelle synttärikakun, kun tytöt muuton aikana mammalassa olivat. Me lupasimme, että häntä juhlitaan sitten myöhemmin, viimeistään isosiskon kanssa samaan aikaan kesällä. Ja nyt oli sen aika! Viikonloppuna meillä oli pieni porukka lähisukua juhlimassa … Continue reading Nyt juhlitaan!
Maalaislapsista kaupunkilaisiksi.
Olen pyöritellyt päässäni ajatusta lasten kaupunkilaistamisesta. Teinkö oikein? Itse halusin pois maalta, mutta olisiko se ollut parempi kasvupaikka lapsille. Vaikka tarkemmin ajateltuna olisi viimeistään yläasteelle siirtyessä tullut jo useampikin hankala asia eteen. Lasten siirtäminen tässä iässä kaupunkiin oli varmasti sopeutumista ajatellen paras vaihtoehto. Ja olemmehan me lasten molemmat vanhemmatkin kaupungin kasvatteja. Päätin kuitenkin listata asioita … Continue reading Maalaislapsista kaupunkilaisiksi.
Lapseni somessa.
Olisiko teillä hetki aikaa keskustella lapsista somessa? Nykyään näkee paljon erilaisia tapoja näyttää lapset somessa. Osa kertoo nimeä myöden lapsestaan kaikille julkisesti ja lapsesta on kasvokuvia kaikkialla. Toiset eivät paljasta edes etunimeä ja kasvoja ei näy koskaan, ei välttämättä edes koko lasta. Kaikki tavat ovat kuitenkin yhtä oikeita ja jokainen saa päättää asiasta itse. … Continue reading Lapseni somessa.
Jonkinlainen trauma.
Ollessani lapsi, hukkui yksi serkuistani uima-rannalla. En itse ollut sillä hetkellä lähelläkään tapahtumapaikkaa, mutta silti sillä tietysti oli iso vaikutus elämääni. Puhumattakaan serkkuni perheestä. Heidän elämänsä muuttui sekunneissa, eikä palannut enää ennalleen. Minä rakastan uimista. Olen aina ollut vesipeto, enkä pelkää uimista. Sen sijaan lasten suhteen olen aina huolissani, kun heidät yhdistetään veden kanssa. Uimarannalla … Continue reading Jonkinlainen trauma.
Tiedätkö sen tunteen?
Sen tunteen, kun teet kaikessa rauhassa ruokaa tai laitat pyykkiä, ja sitten kuuluu se sydäntä vihlaiseva huuto. Se, joka saa sydämen käymään kurkussa ja ehdit miettiä parin sekunnin aikana kaikki kauhuskenaariot vaarallisista haavoista pään halkaisuun. Ja sitten selviääkin, että kyse on jostakin sellaisesta asiasta, kuin hämähäkistä olohuoneessa. Ei ole kerta, eikä kaksi, kun olen juossut … Continue reading Tiedätkö sen tunteen?