Olen taas minä

Katson vuoden, kaksi, kolmekin vuotta taaksepäin. Olin minä, mutta totaalisen lukittuna ahdistuksen häkkiin. Iso osa minusta oli peittynyt pahan olon alle. Olin turtunut, hyväksynyt jo sen, että sitä elämäni on. Kun nyt katson peiliin, katsoo vastaan nainen jonka tunnistan. Ihmisten seurassa ollessani tunnen itseni taas itsekseni. Nauran koko sydämestäni, nautin ihmisten lähellä olosta, kaipaan kosketusta. … Continue reading Olen taas minä

31 vee ja faktoja!

En lähtenyt keräämään teille 31 asiaa itsestäni, mutta sain kasaan joitakin faktoja syntymäpäiväni kunniaksi. Pitkään kyydissä pysyneille osa jutuista voi olla jo vanhaa tietoa, mutta uskon sieltä silti tulevan uuttakin informaatiota. 😊 Asuin koko lapsuuteni samassa talossa. Kaikkiaan siis 19 vuotta. Yksi ystävistäni asui vuosia seinänaapurinani, ja se oli mitä lyhin matka hakea kaveria leikkimään. … Continue reading 31 vee ja faktoja!

Entinen minä, tuleva minä?

Välillä saan itseni kiinni ajattelemasta, kuinka entiselle minälleni jokin asia olisi ollut normaalia. Kuinka vielä 10 vuotta sitten olisin toiminut tai miten olisin nauttinut jostakin, joka ei tänä päivänä enää tunnu hyvältä. Ja samalla mietin saanko sitä enää takaisin. Hävisikö se tyttö jossain kohtaa täysin? Olen kärsinyt ahdistuksesta 12-vuotiaasta asti, mutta ennen se tuli kausina. … Continue reading Entinen minä, tuleva minä?

Jos en kelpaa.

Sitä minä pelkään. Että en kelpaa tällaisena. Olen aina ollut miellyttäjä. Niellyt muilta asioita, joita he eivät välttämättä olisi minulta hyväksyneet. Venynyt, vanunut. Auttanut ja tehnyt vaikka en olisi jaksanut. Nyt kun en jaksa enää venyä ja vanua. Nyt kun tarvitsen aikaa itselleni. Nyt kun en halua koko ajan mennä ja nähdä ihmisiä. Nyt kun … Continue reading Jos en kelpaa.

Kukkia maljakossa.

Olen ollut väsynyt. Pinna kireällä. Mielen päällä liian monta asiaa. Edelleen. Haluaisin vaan hoitaa kaikki inhottavalta tuntuvat asiat pois päiväjärjestyksestä ja samalla lykkään niistä monia. Odotan syksyä. Mietin onko silloin kaikki järjestyksessä. Mietin opiskelua ja raha-asioita. Mietin palaako arki ennalleen, vai sotkeeko korona kevään lisäksi syksynkin. Ostan kukkia keittiön pöydälle. Koti on jo koti. Miksi … Continue reading Kukkia maljakossa.

Minä olen kaunis.

Olen ollut aina aika hyvä aliarviomaan itseäni. Vertaan itseäni herkästi muihin ja koen itseni rumempana, huonompana, heikompana, tyhmempänä. Itsetuntoni ei ole mitenkään aivan pohjamudissa, mutta silti saatan saada itseni kiinni ajatuksesta, etten mitenkään ole jonkun kanssa samalla tasolla. Mikä on ihan naurettavaa, koska ihmisiähän tässä kaikki vaan ollaan. Mitäpä jos yrittäisin kääntää ajatukseni siihen, että … Continue reading Minä olen kaunis.

Jälleen minusta.

Tykkään lukea aina itse bloggaajien paljastuspostauksia. On kiva saada tietää pieniä juttuja ihmisistä, jotka elämänsä tapahtumista kirjoittavat. Päätin taas kerätä muutamia juttuja itsestäni ja paljastaa ne teidän iloksi. Olkaatten hyvät! Saan herkästi mustelmia. On ihan perus, että minulla on koivet mustelmilla ilman, että minulla on hajuakaan mistä ne ovat tulleet. Joskus olen saanut reisiini mustelmia … Continue reading Jälleen minusta.

Paljastuksia.

Ihmiset rakastavat lukea postauksia, joissa bloggaaja paljastaa itsestään asioita. On kiva saada tietää uuttaa toisesta ja paljastukset tekevät toisesta vielä aidomman tuntuisen. Ja siksi päätinkin taas kerätä teille muutaman jutun, joita ette ehkä vielä minusta tienneet!   Kotonamme on 7 viherkasvia. Vanhin kasvi on säilynyt jo yli 3 vuotta hengissä! En todellakaan ole mikään viherpeukalo, … Continue reading Paljastuksia.

Mitä näkevät minussa?

Ollessani 15-vuotias, ystäväni antoi puhelinnumeroni ystävälleen. Siitä alkoi vuosien epäsuhde, jokin mille ei ollut sanaa. Emme olleet virallisesti pari ja silti tiettyjen seurassa otsaani oli lyöty toisen nimi. Epäsuhde kesti vuosia ja koko ajan pohdin mitä toinen näki minussa. Miksi tuo nuorimies, joka olisi saanut kenet tahansa, halusi palata kerta toisensa jälkeen minun luokseni? Mitä sellaista … Continue reading Mitä näkevät minussa?

MÄ OON KOLMEKYMPPINEN!

Sieltä se rapsahti mittariin! 30. Kolmekymmentä! Ja tiedättekö mitä? Vaikka toisaalta on hurjaa poistua kahdenkympin puolelta, niin samalla on niiiin siistiä astua uudelle vuosikymmenelle. Välillä havahdun jopa itseni yllättäen siihen, että olen ollut jo kahdeksan vuotta äiti, valmistuin jo 11 vuotta sitten, ja riparistakin on jo sen 15 vuotta! Joten ei tässä mitenkään voi ollakkaan … Continue reading MÄ OON KOLMEKYMPPINEN!