Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?

"Jos teillä ei olisi lapsia, olisitteko silti ystäviä?" Tietysti, minä vastasin. Miksi emme olisi? Entisen aviomieheni, lasteni isän T:n kanssa olimme yhdessä yli 10 vuotta. Meillä on yhteinen historia, tiedämme toisistamme aivan hirvittävät määrät asioita ja on tuo yhteinen jälkikasvukin. Tiedän voivani pyytää häneltä apua tai neuvoa asiassa kuin asiassa. Lasten "vahtivuorot" ovat aina sumplittavissa. … Continue reading Hyviä kumppaneita – Kuinka olla ystävä eksän kanssa?

Rakkaudesta

Uskon siihen, että asioilla on tarkoituksensa. Me kohtaamme tietyt ihmiset tietyssä vaiheessa elämää, tietyistä syistä. Osa käy vain täyttämässä tarkoituksensa ja jää sitten pois elämästämme, osa tulee jäädäkseen ja kulkee vierellä rakastaen hamaan tappiin asti. Oikeasti se, että sinulla on ihmisiä joita rakastat ja jotka rakastavat sinua, on ainoa asia millä on väliä. On se … Continue reading Rakkaudesta

Elämä yllättää

Päädyin sinkuksi. En siksi ettei minua rakastettaisi, vaan koska aina rakkaus ei riitä. Elämässä on paljon hyvää, mutta ihanko oikeasti ansaitsin olla vain näin lyhyen aikaa kaikenkattavasti onnellinen? Mitä v*ttua olen joskus tehnyt niin totaalisen väärin, että tasainen ja onnellinen elämä on kohdallani jotain mistä saan nauttia vain hetken kerrallaan? Aina tuntuu tulevan jotain. Ahdistus … Continue reading Elämä yllättää

Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

Kahden lapsen äitinä sitä antaa koko ajan itsestään, ja sitä huomaa kaipaavansa itsekin huolenpitoa saadakseen omat varastonsa täyteen. Lapset tarvitsevat aikaasi ja huomiotasi. Rakkautta, läheisyyttä, hoivaa ja huolenpitoa. Joskus sitä voi melkeinpä tuntea itsensä totaalisen tyhjiin imetyksi, vaikka lapsilta paljon saakin. Lapset antavat kaiken rakkautensa ja tiedät olevasi heille kaikki kaikessa. Hellyyttäkin saa, lapsi tulee … Continue reading Aikuinenkin tarvitsee huolenpitoa.

Onni on tässä.

Lasten pulinassa takapenkillä, kun yrität keskittyä kuuntelemaan sekä radiota, että heidän juttujaan aamuliikenteessä. Pöydän ääressä pelatessa, kun toinen silittää jalkaa ja yhdessäolo on niin kertakaikkisen luonnollista. Verhoja äidin kanssa ripustaessa, kun nauraen kauhulla odotatte tuleeko verhotanko alas vai ei. Ystävän kanssa jutellessa, kun mikään aihe ei ole tabu ja toinen on niin äärettömän tärkeä. Kun … Continue reading Onni on tässä.

Pieni elämä

En ole aikaisemmin kirjoitellut kirja-arvosteluja, tai kertonut mielipiteitäni lukemistani kirjoista. Tämän vuoden 59. kirja jonka luin, Hanya Yanagiharan Pieni elämä, on kuitenkin kirja, jollaista en koskaan ennen ole lukenut. Ensimmäistä kertaa minulle tuli pakottava tarve kirjoittaa lukemastani. Ystäväni pyysi jokin aika sitten minua suosittelemaan kirjoja itselleen. Samalla hän kysyi myös lempikirjaani. Kerroin hänelle kasan hyvien … Continue reading Pieni elämä