Pölyhiukkasten tanssia valossa.

Seison keittiössä ja katselen ikkunasta tulevan valon edessä tanssivia pölyhiukkasia. Olen aina tykännyt siitä miltä se näyttää. Jotenkin taianomaiselta. Teekuppi lämmittää sormiani ja seuraan kuinka pörröhäntäinen naapurini ravaa pitkin puuta, ilmeisestikin käpy suussaan. Meinaa väkisinkin hymyilyttää. Makaan sängyssä ja kuuntelen kuinka sadepisarat naputtavat ikkunalautaa. Siitä lähtee yllättävän kova ääni, joka kuulostaa ympäröivässä hiljaisuudessa entistä kovemmalta. … Continue reading Pölyhiukkasten tanssia valossa.

Kukkia maljakossa.

Olen ollut väsynyt. Pinna kireällä. Mielen päällä liian monta asiaa. Edelleen. Haluaisin vaan hoitaa kaikki inhottavalta tuntuvat asiat pois päiväjärjestyksestä ja samalla lykkään niistä monia. Odotan syksyä. Mietin onko silloin kaikki järjestyksessä. Mietin opiskelua ja raha-asioita. Mietin palaako arki ennalleen, vai sotkeeko korona kevään lisäksi syksynkin. Ostan kukkia keittiön pöydälle. Koti on jo koti. Miksi … Continue reading Kukkia maljakossa.

Sellaiset illat.

Istuin samaisella rannalla, jossa serkkuni hukkui 18 vuotta aiemmin. Kuuntelin iltavesperiä, ja tunsin koti-ikävää. Samalla tunsin jonkinlaista vapautta. Tunteet sekoittuivat toisiinsa ja ajattelin: "Kunpa aina voisi olla näin." Pääni täyttyi ajatuksista. Rintalasta tunteista. Tunsin valtavaa tarvetta kirjoittaa. Olin siellä missä seuraavassa kirjassakin. Sinne minä haluan. Merenrannalle jossa tuoksuu suolaiselta. Sinne, missä lokit kirkuvat. Minä haluan … Continue reading Sellaiset illat.

Pyykätessä en ole täällä.

Sullon pyykit koneeseen. Kaadan pesuaineen pesupalloon, ja pohdin miksi ihmeessä joka pullon mukana tulee aina uusi. Pöydällä on pinottuna kasa pesupalloja, vaikka osan olen kiikuttanut kierrätykseenkin. Voisikohan niitä käyttää askarteluun... Käynnistän koneen ja astun kuivaustelineen luo. Viikkaan vaatteita toisensa perään. Pyykit eivät lapsiperheessä lopu. Kesällä, kun pyykit saa toisinaan ulos, voi kori sentään käväistä tyhjänä, … Continue reading Pyykätessä en ole täällä.

Eikä siinä ole mitään pahaa.

Suljen silmät. Käperryn kylkeen. Minun on lämmin ja hyvä. Useimmat alkaisivat vaipua hiljalleen uneen. Minun aivoni eivät hiljene. Mietin mistä tarina alkaa. En voi aloittaa jo kirjoittamastani kohtauksesta. Sen sanat olisivat liian samanlaiset, kuin ensimmäisen. Onko oikeilla kirjailijoilla monta tarinaa kesken yhtä aikaa? Voiko kaikki olla levällään? Keksin pätkän kolmanteen tarinaan. Pakko nousta ja kirjata … Continue reading Eikä siinä ole mitään pahaa.