Kertoisinko sinulle…

Siitä millaisia arki-iltani ovat. Miltä uusi elämä on tuntunut. Miten edelleen koen toisinaan huonommuutta. Sinä ymmärtäisit. Olit yksi niistä harvoista, joka todella ymmärsi. Sinä tiesit miltä tuntuu, kun sydän hakkaa liian lujaa. Miltä tuntuu taistella omaa päätään vastaan. Kaipaan sanojasi. Järkkymätöntä uskoasi minuun. Sitä mikä oli aina, vaikka itse en itseeni olisi niin uskonutkaan. Olisitko … Continue reading Kertoisinko sinulle…

Yksi lukijoista on poissa.

Tämä kirjoitus poikkeaa täysin muista kirjoituksistani. Mietin jo, julkaisenko tätä ollenkaan, mutta päätin kuitenkin tehdä niin. Yksi hyvistä ystävistäni nukkui pois keväällä. Yksi suurimmista faneistani. Yksi suurimmista kannustajistani. Hän, joka aina uskoi minuun. Hän, joka pisti viestiä heti lehtijuttuni luettuaan, yleensä jo ennenkuin itse olin koko lehteä edes ehtinyt postilaatikolta hakea. Hän, joka aina innostui … Continue reading Yksi lukijoista on poissa.

Minulla on ahdistuneisuushäiriö, mutta ahdistuneisuushäiriö ei ole minä.

Ihana Saila kommentoi täällä ja kiitteli minua siitä, kun puhun avoimesti mielenterveysasioista. Vaustaksessani hänelle oli mm. otsikon tyylinen lause ja nappasin siitä sitten uuden aiheen postaukseksi. Minulla on ahdistuneisuushäiriö. Saan toisinaan paniikkikohtauksia, vaikkakin nykyään saan ne pääasiassa hallintaan ja pysäytettyä heti alkuunsa. Minua ahdistaa suljetut tilat, liika kuumuus (paitsi saunassa), suuret ihmismassat ja tunne, että … Continue reading Minulla on ahdistuneisuushäiriö, mutta ahdistuneisuushäiriö ei ole minä.