Sanotko rakkaiksi?

Minä olen niitä ihmisiä, jotka sanovat lapsilleen, läheisilleen ja ystävilleen näiden olevan rakkaita. Joko ihan muodossa "olet rakas", tai sitten lauseessa "hei rakas" jne. Mielestäni se on sana, jota ei voi käyttää liikaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Joskus huomasin töissäkin sanovani tilanteessa lapselle "lapsi rakas", vaikka he eivät omiani olleetkaan. Se tuli täysin automaattisesti esimerkiksi … Continue reading Sanotko rakkaiksi?

Kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi.

Voi kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisiEdes yhden päivänHuoletta olla Täällä eletään vain kerranKuka toiste tänne tahtoiskaanJosko jokin menee hyvin menee se pian vauhdilla jo toiseen suuntaan Kuuntelin Irinan Minä-kappaletta vuosia sitten ja nyt taas sanat osuvat. Vaikka miten koitan taistella ahdistuneisuushäiriötäni vastaan, niin sillä on minusta yhä tiukka ote. Turhahan minun oli edes kuvitella, että … Continue reading Kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi.

Kiitollinen.

Olen viime aikoina pysähtynyt useammankin kerran miettimään miten upeita tyyppejä vuosien varrella on mukaani tarttunutkaan. Ja mitä erilaisempia reittejä! Nyt koronan takia ei ole tullut pahemmin edes nähtyä ihmisiä, mutta viestejä on tullut monen kanssa laitettua senkin edestä. Ja rehellisesti sanon, että sekin riittää pitkälle. Viesteissäkin olet olemassa toiselle. Olen niin onnellinen siitä, että minulla … Continue reading Kiitollinen.

Sosiaalisempaa elämää!

Naantaliin muuton jälkeen olen nähnyt paljon enemmän ihmisiä ja ollut paljon enemmän liikkeellä, kuin mitä maalla asuessani. Ja hyvin yksinkertainen syy tähän on välimatkat. Nyt olen voinut poiketa äidilläni, tavata siskoni ja hänen ystävänsä lasten leikkipuistotreffeillä, nähdä isovanhempiani pihalla lasten leikkiessä. Yhtenä päivänä olin lähdössä lasten kanssa liikenteeseen ja kävinpä sitten extemporeen nappaamassa siskonikin mukaamme. … Continue reading Sosiaalisempaa elämää!

Toimiiko ystävyys viesteillä?

Typerä kysymys, tietysti toimii! Minä näen ystäviäni aika harvoin livenä, mutta olen heidän kanssaan mielelläni vaikka päivittäin yhteydessä! Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät jätä vastaamatta, ja olen onnellinen ystävältä saapuvasta viestistä. IBS tuo minulla oman osansa ihmisten näkemiseen. Kun olo on paska, ei tee mieli välttämättä lähteä kylään, tai kestitä ketään. Se ei kuitenkaan tarkoita, … Continue reading Toimiiko ystävyys viesteillä?

Nainen ja mies ei voi olla ystäviä..?

Lapsena, perhepäivähoidossa, yksi parhaista ystävistäni oli poika. Pistin sen pojan leikkimään kanssani barbeilla. Raasu parka taisi jäädä vähän tossun alle. Peruskoulussa tulin hyvin juttuun poikienkin kanssa. Välitunneilla voitiin porukalla leikkiä pikipataa ja koulun jälkeen nähdä porukalla. Ylä-asteella oli kiva istua ystävän pihalla nuotiolla, jota luokkakaveri, poika, piti yllä. Oli mukavaa jutella ja naureskella pimeässä illassa. … Continue reading Nainen ja mies ei voi olla ystäviä..?

Joskus klikkaa.

Olen vuosien aikana tutustunut moniin uusiin ihmisiin niin somessa, työpaikoilla kuin muita reittejäkin. Tulen yleensä helposti toimeen lähes kaikkien kanssa. Saa olla kyseessä todella vaikea ihminen, tai sitten tyypperöinen on päättänyt olla tykkäämättä minusta, jos homma ei toimi. Kuitenkin on erikseen vielä ne, joiden kanssa vaan klikkaa. Tiedäthän. Se kun tutustut uuteen ihmiseen ja heti … Continue reading Joskus klikkaa.

Menneisyydestä tähän päivään.

Yksi teini-iän rakkaimmista ystävistäni kysyi loppuvuodesta haluaisinko tavata hänet joululomalla. No tietysti halusin! Minun on ollut ikävä ja olen vuosien saatossa monesti harmitellut erilleen lähteneitä teitämme. Joskus nimittäin olimme kuin paita ja peppu. Ja siinä kahvipöydässä istuessamme huomasin vastapäätä istuvan sen saman tutun ihmisen, joka hän oli silloin vuosikausia sittenkin. Juttu luisti ihan kuten ennenkin … Continue reading Menneisyydestä tähän päivään.

30v. DILDOJAISET

En muista milloin viimeksi olen nauranut yhtä paljon, tai valvonut yhtä myöhään, kuin viikonloppuna. Täytin kesällä kolmekymmentä, ja ensin mietin, että en minä mitään juhlia järjestäkkään. Sitten aloin kuitenkin yhden ystäväni, sekä siskoni kanssa pyöritellä mielessäni ajatusta illanistujaisista ja koska KERRAN SITÄ VAAN TÄYTETÄÄN 30, päätin järkätä syksylle jotain kivaa. Aloitimme iltamme seksikutsuilla (jotka tilattiin … Continue reading 30v. DILDOJAISET

YSTÄVISTÄ.

Minulla on vain kourallinen ihmisiä, joita voin oikeasti kutsua ystävikseni. Kavereitakin löytyy vähemmän, kuin joskus nuoruudessani. Kuitenkin voin sanoa jäljellä olevien olevan niin ihania, että he riittävät hyvin. Kerron ystävistäni nyt siten, mitä he ovat minulle. Ja toivon olevani edes puolet siitä heille. Haluan, että ystäväni voivat kertoa minulle kaikesta, ja että he oikeasti tietävät, … Continue reading YSTÄVISTÄ.