Kuljen ohi.

Monta kertaa viikossa kuljen talonne ohi. Tai eihän se enää ole teidän. Nyt siellä asuvat eri ihmiset. Sieltä kuuluvat eri äänet. Talon ohi kulkeminen on katkeransuloista. Muistan teidän perheenne äänet. Miten iloisesti aina moikkasitte keittiön ikkunasta, ruohonleikkurin äärestä tai kukkapuskan vierestä. Muistan teehetkemme keittiössä, joka näyttää nyt ihan erilaiselta. Ja minulla on ikävä. Siinä yksi … Continue reading Kuljen ohi.

Joitakin ikävöi.

Iidan matkassa-blogin Iida puhui ikävästä eräänä päivänä instagramissaan. Ikävästä, joka jää tiettyjä ihmisiä kohtaan. Ihmisiä, jotka ovat olleet tärkeitä jossakin elämäsi vaiheessa, mutta joiden kanssa tiet ovat eronneet myöhemmin. Minulla on yksi ihminen, joka vuosia kulki enemmän ja vähemmän rinnallani. Ihminen, jonka tiesin olevan aina vähintään taustalla. Kunnes jossakin kohtaa kasvoimme kai liian aikuisiksi, eikä … Continue reading Joitakin ikävöi.

Jossain kohtaa et enää edes jaksa pyytää.

En enää kutsu tiettyjä ihmisiä meille. En jaksa nähdä vaivaa ja kuunnella sitten peruutteluja. Ei minua kiinnosta. Olen hiljalleen luopunut tietyistä ihmisistä. Alkoi vituttaa se, että minua pidettiin ihmisenä joka oli heille olemassa vain kun se heille sopi, vain heitä varten. Ei se ole ystävyyttä. Se on hyväksikäyttöä. Totuin ystävien epäreiluuteen jo yläasteella kun jostain … Continue reading Jossain kohtaa et enää edes jaksa pyytää.

Hulvattomat hurvelikutsut!

K18! 👉🏻👌🏻 Yllätimme naisporukalla pian 40 vuotta täyttävän ystävämme viime viikonloppuna. Ja siis oikeasti  onnistuimme pitämään hänet täydessä pimennossa asian suhteen monen monta viikkoa! Viestittelimme salaisessa facebook-ryhmässä ja suunnittelimme kivaa päivää hänen selkänsä takana. Olen ystäväni kanssa päivittäin tekemisissä ja välillä piti olla tarkkana, etten paljasta vahingossa mitään. 😄 Meitä oli joukko naisia, joista emme … Continue reading Hulvattomat hurvelikutsut!