Maaliskuussa astahdin vaa'alle ja totesin sen joko näyttävän väärin tai ahdistuksen karistaneen taas muutaman kilon. Peili ja vaatteet vahvistivat sen, että sellaiset 5 kiloa on pudotettu. Suurta hätää painon kanssa ei ole, sen verran olikin varaa tiputtaa. Kunhan ei enempää laskusuhdanteisena jatka. Sille on syynsä miksi olen viime vuosina painanut mielummin 60, kuin 50 kiloa. … Continue reading Maaliskuun magia
Luojan kiitos helmikuusta, joka palautti taas uskoni elämään. Ainakin osittain. Tammikuu oli niin hirveä, että mietin helpottaako olo/elo oikeasti ikinä. Helpotti ainakin hetkittäin aurinkoisina päivinä. Tosin todellakin vain hetkittäin, sillä tämä helmikuu oli pääosin keleiltään aivan syvältä. Oli harmaata, loskaisaa, kurjaa. Samalta tuntui aivoissa. Pimeetä, harmaata, loskaa. Voin rehellisesti sanoa, että nyt ollaan syvällä ahdistuksessa. … Continue reading Helpottava helmikuu, kai
Keskitalvi ja keskivaikea ahdistus. Jokavuotinen kombo, tänä vuonna tosin ehkä vielä keskiarvoa korkeammalla ahdistuksella. Pimeys ja kylmyys syövät sielua, eikä millään kiinnostaisi tarpoa läpi hankien vielä paria tai jopa neljää kuukautta. Tarvon kuitenkin ja kyllä tästä taas selvitään. Kesä on edessä päin. Se tulee kuten on aina tullut. Rintalastan päällä tuntuu istuvan norsu ja sen … Continue reading Istuva norsu
Niin se vaan on ryöminyt elämääni taas vahvempana kuin pariin vuoteen. Ahdistus. Eihän se missään välissä ole täysin kadonnutkaan, eikä ammattilaisten sanojen mukaan varmaan koskaan katoakaan. Helpompi se on kuitenkin viime vuosina ollut. Olen täysin työkykyinen, näen ystäviäni, käyn leffassa ja teen kaikenlaista. Eli se neljän seinän sisälle sulkeva ahdistus on onneksi yhä poissa. Vain … Continue reading Ikävä epeli tuo ahdistus
Kevät on täällä ja energiaa on tavallaan enemmän, kun valosaa on pidemmän ajan päivästä. Samalla henkinen puoli on kuitenkin imetty niin kuiviin, että se tuntuu kropassakin. Elämä on levällään. Paljon tarttisi, mutta mitään ei jaksaisi. Arki on sellaista juoksupyörässä juoksemista, että päivät vilistävät silmissä ja koitan vain muistaa hoitaa kaiken. Paljetit, pyykit, ruoka, kauppa, viherkasvit … Continue reading Keikkuva
On pelottavaa hukata itsensä. Hetkellisesti menettää asioita itsestään, jotka ovat ennen tehneet sinusta juuri sinut. Miettiä palaako tuo entinen minä enää koskaan. Ahdistuksen keskellä niin voi käydä. Minulle kävi. Olen kuitenkin itse todiste siitä, että se ei ole pysyvää. Siitä voi selvitä. Itsensä voi löytää uudelleen ja mikä parasta, mukaan tarttuu myös uusia puolia! Ollessani … Continue reading Kadottaa itsensä ja löytää uudelleen
Mielenterveyshäiriö ja ihmissuhteet, oh boy. Tunnen itseni lisäksi useammankin erilaisista mielenterveyshäiriöistä kärsivän ihmisen ja suunnilleen kaikkia meitä yhdistää ajatus: "Kuka minut huolisi, kuka minua jaksaisi?" Eräs ystäväni totesi yhden keskustelun aikana, että sille on syynsä miksi hän on yksin. Onhan sille. On pelottavaa päästää ketään lähelle. Ja sitten jos uskaltautuukin päästämään sen yhden erityisen lähelle, … Continue reading Välillä vähän vituillaan
Kuten olen kertonut, niin ahdistuksen kanssa menee huomattavasti paremmin, kuin vielä vuosi kaksi sitten. Täysin ahdistukseton en silti kuitenkaan ole. On asioita, joita toiset ehdottavat. Juttuja, joita olisi kiva tehdä porukalla. Ja koen itseni vaikeaksi, kun minun on todettava, etten koe jotakin muille hyvin yksinkertaista asiaa itselleni mukavaksi. Nykyiselle piirilleni rajoitteeni eivät ole ongelma, eikä … Continue reading Ahdistus anna armoa
Ne joiden kanssa nykypäivänä esimerkiksi työskentelen, tuskin heti uskoisivat jos kertoisin, että oli aika jolloin kaupassa käynti aiheutti minulle tuskaa. Aika jolloin en mielelläni poistunut kotoa. Aika jolloin en pystynyt työskentelemään kotini ulkopuolella. Jopa ystävilleni, jotka ovat viimeisen vuoden aikana elämääni tulleet, sen kuvitteleminen voi olla vaikeaa. Kaksi ystävääni, jotka ovat seuranneet elämääni vuosia läheltä, … Continue reading Entinen minä
Olen elänyt elämää, jossa kaupassa käynti aiheutti ahdistusta, pahaa oloa ja se yksistään riitti päivän suureksi työksi. Nyt elän elämää, jossa hoidan lapset aamulla eskariin ja kouluun, vietän toisinaan toimistolla 5 tuntia, käyn kaupassa, hoidan kodin ja teen parhaimmillaan illalla vielä koulujuttuja, sekä olen sosiaalinen ystävieni kanssa. Olen ollut tilanteessa, jossa en ole kestänyt kahviloita, … Continue reading Toipuminen on mahdollista
Näissä neliöissä 