Toipuminen on mahdollista

Olen elänyt elämää, jossa kaupassa käynti aiheutti ahdistusta, pahaa oloa ja se yksistään riitti päivän suureksi työksi. Nyt elän elämää, jossa hoidan lapset aamulla eskariin ja kouluun, vietän toisinaan toimistolla 5 tuntia, käyn kaupassa, hoidan kodin ja teen parhaimmillaan illalla vielä koulujuttuja, sekä olen sosiaalinen ystävieni kanssa. Olen ollut tilanteessa, jossa en ole kestänyt kahviloita, … Continue reading Toipuminen on mahdollista

Ahdistuneisuushäiriö – ajatusten syöpä

Moni tietää millaista on olla ahdistunut. Siinä kohtaa kuitenkin, kun puhutaan ahdistuneisuushäiriöstä, puhutaan eri asiasta kuin hetkellisestä ahdistuksesta jota jokainen kokee joskus. Minä selviän pienestä perusahdistuksesta hyvin. Lisäksi olen vuosien aikana oppinut puskemaan ahdistuksen vallassa läpi tilanteesta kuin tilanteesta. Hallitsen kaaoksessa (vesivahinko, toisten nurkissa asuminen, mitä näitä nyt on ollut) elämisen, mutta en ilman oirehtimista. … Continue reading Ahdistuneisuushäiriö – ajatusten syöpä

Kukaan ei luvannut…

...aikuisuuden olevan kivaa tai helppoa. Istahdan sängylle ja sieltä se tulee. Sisintä ravisteleva itku. Paha olo, joka purkautuu. Kellahdan sängylle ja vedän itseni kippuraan. Puristan peittoa ja vedän väristen happea. Koko päivä on mennyt lamaannuksessa, mikään ei innosta. Mikään ei oikein tunnu miltään. Ikävä ja suru vetävät kasaan. Näitä päiviä tulee, mutta ne menevät myös … Continue reading Kukaan ei luvannut…

Olen taas minä

Katson vuoden, kaksi, kolmekin vuotta taaksepäin. Olin minä, mutta totaalisen lukittuna ahdistuksen häkkiin. Iso osa minusta oli peittynyt pahan olon alle. Olin turtunut, hyväksynyt jo sen, että sitä elämäni on. Kun nyt katson peiliin, katsoo vastaan nainen jonka tunnistan. Ihmisten seurassa ollessani tunnen itseni taas itsekseni. Nauran koko sydämestäni, nautin ihmisten lähellä olosta, kaipaan kosketusta. … Continue reading Olen taas minä

Kaiken takana on pelko

Kaikkea ei voi pelätä. Hah. Katso vaikka. Ahdistuksen kanssa sekin onnistuu. Pelko asuu rinnassa. On tehnyt jonkinlaisen pesän kylkiluiden taakse. Se on kuin musta möykky, jota ei saa nieltyä. Se on jotakin näkymätöntä, jonka kuitenkin voi fyysisesti tuntea. Se valtaa tilaa ja saa käpertymään sisäänpäin. Huono, huono, huono minä olen. Riittämättömyyden pelko. Ah, tuo peloistani … Continue reading Kaiken takana on pelko

Ahdistus asuu minussa.

Herään aamulla. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Tuntuu, kuin joku istuisi rintakehällä. On huono olo ja käsiä kihelmöi. Syytä kyseisille tuntemuksille ei ole. Se on vain ahdistusta, hoen itselleni. Sen tietäminen tekee niistä helpommin kestettäviä, muttei vie niitä kokonaan pois. Vasta kun ryhtyy tekemään jotakin, joka vie huomion pois noista ikävistä tunteista, alkaa olo helpottaa. … Continue reading Ahdistus asuu minussa.

Joskus muutos on parasta terapiaa.

Olen aikoinaan istunut vuosia terapeuttia vastapäätä ja omasta terapeutistani oli minulle valtavasti apua useammallakin osa-alueella. Siitä huolimatta ahdistukseni vaikutti elämääni todella paljon. Vaikka tiesin mitkä asiat ahdistukseni taustalla olivat, ahdistus pysyi. Se, että olisin väkisin tehnyt asioita ja siedättänyt itseäni kovasta ahdistuksesta huolimatta, ei olisi toiminut kohdallani. Olen oppinut vuosien varrella sen, että ahdistus ei … Continue reading Joskus muutos on parasta terapiaa.

Eivät ne kysele…

Ahdistus, kivut. Tulevat miten haluavat. Kysymättä iskevät hampaansa minuun ja ainoaksi vaihtoehdokseni jää vain selvitä niiden kanssa hetki toisensa jälkeen. Odottaen sitä, että helpottaa. Koska aina se helpottaa. Kipu häviää, ahdistus laukeaa, huono olo menee pois. Pitää vain jaksaa odottaa. Joskus tunti, joskus puoli päivää. Minä en kerro toisille helposti jos minuun sattuu, tai jos … Continue reading Eivät ne kysele…

Kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi.

Voi kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisiEdes yhden päivänHuoletta olla Täällä eletään vain kerranKuka toiste tänne tahtoiskaanJosko jokin menee hyvin menee se pian vauhdilla jo toiseen suuntaan Kuuntelin Irinan Minä-kappaletta vuosia sitten ja nyt taas sanat osuvat. Vaikka miten koitan taistella ahdistuneisuushäiriötäni vastaan, niin sillä on minusta yhä tiukka ote. Turhahan minun oli edes kuvitella, että … Continue reading Kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi.

Pyöräytetäänpäs ajatus ylösalaisin!

Sinua ahdistaa. Olet siis heikko. Väärin. Olet käsittämättömän vahva, koska kaikesta huolimatta nousit tänä aamuna ylös sängystä ja jatkat elämääsi. Teet sitä ehkä vähän eri tavalla kuin moni muu, mutta jatkat kuitenkin. Ja se tekee sinusta rohkean. Ahdistunut ihminen taistelee päivästä toiseen itsensä kanssa. Astuessaan ulos kodistaan, tai päästäessään sinut sisälle, hän ottaa askeleen oman … Continue reading Pyöräytetäänpäs ajatus ylösalaisin!