Ollappa taas 17.

Kevät on tuntunut jotenkin aivan liian vaikealta. Toiset rakentavat yhteistä pesää. Toiset kertovat vauva-uutisia. Toiset hehkuttavat onneaan.
Minä saan suru-uutisen, minä saan hylkäysviestin ystävältä, minä saan kuulla, etten vieläkään pääse muuttamaan.
Kävelen kuin lasinsiruilla ja yritän uskoa siihen, että asiat järjestyvät vielä minunkin kohdallani, mutta usko siihen alkaa olla niin ohut, että odotan sitä hetkeä jolloin sekin katkeaa, eikä minusta jää kuin sirpaleet.
Mietin monestikko yhden ihmisen täytyy yrittää koota itsensä sirpaleista jotenkuten kokonaisuudeksi. Mietin kauanko yhden ihmisen täytyy taistella kaikkea vastaan. Missä kohtaa taistelu muuttuu siihen, että asiat alkavatkin järjestyä kuin itsestään? Kauanko täytyy jaksaa uskotella itselleen, että asiat ylipäätään järjestyvät?
Nuorena sitä niin odotti aikuisuutta, ja nyt huomaan muistelevansa lämmöllä nuoruutta. Sitä keveyttä. Sitä onnellisuutta. Sitä aikaa kun sydänsurut olivat isoin ongelma elämässä. Eikä ne sydänsurut olleet kuin esimakua siitä, millaista on kun oikeasti sattuu.
Kaipaan sitä helppoutta. Kaipaan sitä, ettei minua ahdistanut joka päivä. Kaipaan sitä, kun kavereiden kanssa juteltiin päivät pitkät, istuttiin puistoissa ja käytiin uimassa, vaikka vesi oli kylmää. Kaipaan sitä, kun yksi tekstiviesti sai hymyn huulille ja yhdestä katseesta vatsa täyttyi perhosista. Kaipaan sitä, kun ei tiennyt mitä illan aikana tulee tapahtumaan, eikä se haitannut yhtään! Elämä oli siinä hetkessä.
20190507_152901
Mut jos sä kysyt niin mä vastaan
Etten vaihtais huonoja alibeja
Gin Lemonin tuoksua
Me lantrasimme aina ystäväni kanssa Lemon Giniä appelsiinimehuun. Hän sai lopulta lempinimenkin sen mukaan.
Loputtomia öitä
Repaleista naurua
Vääriä poikia
Tuntemattomat pojat lyöttäytyivät seuraan kirkkopuistossa, ja kevyt flirtti sai meidän tyttöjen olot kevyeiksi.
Ja kuinka voi kaihota omaa nuoruutta
Kun on vielä niin pieni
Ei tarvitse mainita nimiä
Miten ikävöinkään tiettyjä ihmisiä. Miksi vuosien siteet katkeavat, kun tullaan aikuisiksi.
Soitatko mulle
Kun täytät kolkyt
Kutsutko häihisi
Laulamaan häävalssin ilmaiseksi
Tänä vuonna me ollaan 30.
Soitatko mulle
Kun täytät nelkyt
Kertoaksesi kuinka se kusipää
Sua haavoitti
Ja pelkään, että kun ollaan 40, emme ole enää missään yhteyksissä.
Ellinoora – Tytöille
Täytän kohta 30 ja kai sekin sai ajattelemaan, että tästä tulee the vuosi! Toki niin voi vielä käydä, mutta haaveilin sen alkavan jo keväällä. Suunnitelmia minulla kyllä oli siihen, mutta kun eivät asiat ole täällä minun käsissäni, niin näillä mennään. Minulla on silti haavekuva elämästäni ja siitä miltä haluaisin sen näyttävän vielä jonain päivänä, enkä suostu irroittamaan siitä.
Enkä ole epäkiitollinen. Olen saavuttanut asioita, joista nuorena haaveilin. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa. Mutta haaveet muuttuvat ihmisen kasvaessa, tulee uusia haaveita. Ja nyt haluaisin päästä toteuttamaan niitä uusia haaveita.

15 thoughts on “Ollappa taas 17.

  1. Mahtava kampaus kuvassa! Ja sitten asiaan: onpas harmillista, että kevät on kolhinut ja jo lyötyä lyöty. Pystyn samaistumaan jokaiseen kuvailemaasi tunteeseen tekstissä ja olenkin löytänyt itseni useasti viime aikoina miettimästä lapsuutta ja nuoruusvuosia – vaikka haluankin uskoa, että elämän ensimetreillä tässä vasta kuljetaan.

    Liked by 1 person

    1. Vaikka eihän se nuoruuskaan mitään pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, niin kai sitä tässä nyt kun on oikeasti aikuinen kaikkine vastuineen jne. niin alkaa kaivata sitä kun oli suht vapaa!

      Ja mulla on usko kanssa siihen, että nuoria tässä vielä ollaan ja elämällä voi olla vaikka mitä mahtavuuttakkin vielä meille. Mut voisko se antaa hiukan esimakua niistä välillä. 😀

      Ja kuvan hiukset on aiheuttanu vuosien saatossa ihmisille nauruntyrskähdyksiä, mutta sillon aikoinaan se oli makee! 😀

      Liked by 1 person

  2. Miten se onkaan, että kaikki paska aina sataa niskaan samaan aikaan. Toivottavasti kesä tuo tullessaan parempia fiiliksiä ❤
    Ja joo huomaan itsekin haahuilevani välillä nuoruuden pariin vaikka se kaaosta olikin. Mutta eipähän tarvinnut huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään..

    Liked by 1 person

    1. Toivotaan. ❤

      Ne tuntuu tulevan kasassa aina! Jos se on joku testi. Tuo seisoo pystyssä vielä niin jos tästä vähän laitettais vielä lissää! 😅

      Like

  3. iih. 30. ❤
    Mie muistan kun seurustelin 29-vuotiaana über-hurmaavan miekkosen kanssa ja vaikka olinkin kovin hullaantunut, mietin koko ajan, että haluan olla vapaa kun täytän 30vee. Pitää varoa mitä toivoo – mies osoittautuikin narkomaaniksi ja 4 kuukautta ennen kolmekymppisiä sitten erottiin – kunhan ensin oli koettu käsiksikäynti, poliisit, vieras nainen omassa vuoteessa, yliannostus…

    Mutta synttäreihin mennessä olin kohdannut Turjakkeen ja samaa säveltä soitellaan yhä.

    En kaipaa menneiltä vuosilta/nuoruudesta muuta kuin uusiin ihmisiin ihastumisia ja uusia alkuja – vaikka ne sitten usein nopeasti loppuivatkin.
    Kun on elänyt (ja elää) niin, ettei ikinä tarvitse sanoa "olisinpa…" tai "miksi en silloin..", ei jää paljon kaihottavaa.

    Paskan satamisen suhteen olen sitä mieltä, että jokaiselle on se oma vakiolastinsa – toisilla se tulee tipoittan ja toisilla sitten yhdellä rysäyksellä. Itse taidan kuulua tähän jälkimmäiseen, siltä viimeinen vuosi on tuntunut täälläkin.

    Ellinooran biisistä muistan haikeana ystäviä, jotka tuntuivat ikuisilta, mutta haipuivat jonnekin matkalle ja iloitsen siitä yhdestä joka on ollut, on ja varmasti tulee olemaankin vierellä. On menty ripille yhdessä, kirjoitettu ylioppilaiksi yhdessä, seurusteltu kaverusten kanssa, juhlittu kaks-, kolme- neli- ja viiskymppiset yhdessä ja nyt suunnitellaan, että sitten kuuskymppisinä tai seitenkymppisinä lähdetään kahdestaan maailmanympärimatkalle.
    "Soitatko mulle
    Vastaanko sulle
    Hei keinutuoleja
    Kahdelle rakennetaan" – me ei ehkä ehditä keinutuolissa kiikkumaan, mutta…

    Tulipas tästä sepustus, sattuhan sitä 😀

    Liked by 1 person

    1. Hii ihanaa kun pistit kunnon sepustuksen! 😀 ❤

      Moni ihminen itsellä kanssa tipahdellut matkasta vuosien saatossa, mutta onneksi on pari ihmistä, joiden kanssa edelleen ollaan tekemisissä. Vaikkei viikoittain tai aina kuukausittain, niin kuitenkin!

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s