Viittomakieli elämässäni.

Saatuani haastattelupyynnön KLVL ry:n Nappi-lehteen, päätin kirjoittaa blogiinkin viittomakielestä ja sen osasta elämässäni. Ja tässä juttu nyt lehden ilmestyttyä tulee!

 

Minunhan piti alunperin mennä peruskoulun jälkeen lukioon, mutta äitini bongattua lehdestä ilmoituksen viittomakielen ohjaajien lisähausta, päätin osallistua pääsykokeisiin. Koska kyllähän nyt viittomakielen opiskelu löi lukion ihan 10 – 0!

Olin hieman alle 16-vuotias, kun äitini jätti minut illalla koululle, jossa yöpyisin ennen aikaisin aamulla alkavaa hakutilaisuutta. Oloni oli hassu ja hieman kai jännittynytkin.  Huonetoverini oli hiljainen ja täysi vastakohtani, joten ilta oli melkoisen hiljainen. Sammutimme valot ja kuuntelin musiikkia nappikuulokkeilla ennen nukahtamistani.

Seuraavana aamuna alkoi monta tuntia kestänyt hakutilaisuus Turun kristillisellä opistolla ja se toden totta oli aivan uusi kokemus! Oli psykologin haastattelua, viittomakielen oppimisen testausta, näyttelemiseen heittäytymistä ja käsien & silmien yhteistyön testikin. Lisäksi myös ne perustestit joiden rastiruutuun tyylisiä papereita sai täyttää auditoriossa. Tutustuin päivän aikana hyviin tyyppeihin ja päivän päätyttyä tajusimme omilla tahoillamme, ettemme olleet vaihtaneet yhteystietojamme. Ei auttanut kuin toivoa, että tapaisimme muutaman viikon päästä koulun alkaessa.

Jo heti seuraavana päivänä kotipuhelimme soi (kyllä, 2005 oli vielä sellasia) ja sain ilmoituksen, että minut oli valittu opiskelemaan. Taisin hyppiä riemusta! Ilmoitin samantien lukioon, etten olekaan tulossa heille, ja vaikka koulusihteeri, sekä muistaakseni rehtorikin yrittivät saada minut vielä muuttamaan mieleni ja tulemaan lukioon, tiesin päätökseni olevan oikea. Lukio ei olisi antanut minulle ainakaan sillä hetkellä yhtään mitään mistä olisin hyötynyt.

Kun ensimmäinen koulupäivä koitti elokuussa, taisin kihistä jännityksestä. Päästyäni luokkaan siellä odotti tuttuja kasvoja, sekä yksi tulevista parhaista ystävistäni. Ei haitannut, ettemme olleet vaihtaneet yhteystietoja. Koulussa oltiin molemmat!

Heti ensimmäisenä päivänä oli ensimmäinen viittomakielen tuntimme. Viittomakielisen, kuuron opettajan johdolla! Vaikka alkuun olimme suurin osa yllätyksestä ymmyrkäisinä, opetus kalvojen avulla alkoi loistavasti. Kyseisestä opettajasta tuli myös yksi ehdottomista lemppareistani.

Ensimmäisenä vuotena viittomakieltä oli paljon. Meidän piti oppia kieli ennen seuraavan vuoden työssäoppimisjaksoja ja välillä tuntui, etteivät aivoni kykene omaksumaan enempää. Bussissa istuessani viitoin autojen rekkareita sormiaakkosilla jalkani vieressä ja kotona harjoittelin viittomia ahkerasti. Viittomakielinen “aivopesu” teki tehtävänsä, nimittäin minusta tuli sujuvasti viittomakielellä kommunikoiva ohjaajan alku. Kävin keskusteluja viittomakielellä ystäväni kanssa ja tutustuin hiljalleen viittomakielisiin. Näiden lisäksi viitoin joskus jopa unissani, ja sain tulehduksen käsivarteeni ylirasituksen takia.

 

Mitä viittomakielen opiskelu ja sen pariin päätyminen sitten tarkoitti minulle:

  • uutta kieltä
  • uutta kulttuuria
  • uusia ystäviä
  • uutta ilmaisumuotoa

 

Opin uuden kielen kolmessa vuodessa hyvin ja suoritin K-tason tentin loistavin pistein. Kolmen vuoden aikana tutustuin moniin viittomakielisiin ihmisiin, joista osasta tuli minulle hyviäkin ystäviä. Pääsin kurkistamaan itselleni uuteen kulttuuriin ja sen tiiviiseen yhteisöön.

Esiintymistä rakastavina aloimme ystäväni kanssa esiintyä koulun juhlissa viittomakielellä ja myöhemmin päädyimme myös erääseen viittomakielisten kokoukseen esiintymään. Käänsimme lauluja viittomakielelle ja ajatus siihen taisi lähteä kurssista, jolla käänsimme valitsemamme biisin viittomakielelle ja opettaja sitten kuvasi ne. Se oli niin mahtavaa, että laulujen viittominen jäi päälle. Äitini mielestä minun olisi ystäväni kanssa pitänyt osallistua Talent-kilpailuun, ja ehkä olisikin. Mutta minun jännitykseni niissä puitteissa olisi voinut olla liikaa. Ainakin minut olisi saanut raahata väkisin lavalle.

Miten päädyin sitten vuosia myöhemmin kuvaamaan itse viitottuja lauluja?

Jossain kohtaa huomasin kääntäväni radiossa soivia kappaleita viittomakielelle. Ensin tein sitä täysin yksikseni, omaksi huvikseni, mutta lopulta päätin kuvata Haloo Helsingin Hulluuden highway-kappaleen videolle. Julkaisin sen instagramissa, ja sen suosio yllätti. Kuvasin lisää videoita ja lopulta päätin avata uuden, julkisen sivun videoitani varten. Seuraajia kertyi hiljalleen lisää ja lisää, videot alkoivat saada huomiota myös alkuperäisiltä esittäjiltään ja halu tehdä lisää vaan kasvoi.

Tätä nykyä julkaisen noin viikon välein uuden videon. Videot ovat korkeintaan minuutin mittaisia, koska se on instagramin raja, enkä ole edes koko biisien viittomista ajatellut. Se vaatisi huomattavasti enemmän aikaa ja paremmat laitteistot. Tämä on minulle harrastus, josta nautin, ja jolla saan pidettyä viittomakielen elämässäni. Kukaan ei siis maksa tästä minulle.
Jos videoillani saan tuotua iloa muillekin, niin se on vain plussaa! Lisäksi on ollut ihana kuulla mm. opettajien ja puheterapeuttien näyttävän videoitani tunneillaan ja käyttävän niitä mm. näyttääkseen mihin viittomakielellä pystyy. Löysinpä sattumalta itseni myös erään puheterapeutin nettisivuilta. Se oli ihana yllätys! Instagram-sivuni on yksi hänen suosittelemistaan hyödyllisistä nettilinkeistä kuntoutuksen tueksi.

Kotona opetan lapsillemme viittomia, mutten ottanut heidän vauva-aikanaan viittomia käyttöön niin, että he olisivat sen oppineet samalla, kuin puheenkin, vaikka yksittäinen “maito”-viittoma esikoisen kanssa käytössä olikin ja erittäin tehokkaaksi osoittautui vielä puhumattoman vauvan kanssa. Viittomattomuuteen ehkä yhtenä syynä on ollut se, että viittomakieli ei ole äidinkieleni, ei edes toinen kieleni, eikä täten tule minulta täysin luonnostaan. Silti minusta on kiva opettaa sitä lapsillemme nyt ja toivon heidän kiinnostuksensa viittomakieltä kohtaan pysyvän.

Olen ylpeä viittomakielen osaamisestani. Olethan sinäkin omastasi!

IMG_20190211_164607_967

 

KLVL ry:n Nappi-lehden jutun kuvasin tänne.

5 thoughts on “Viittomakieli elämässäni.

  1. Musta on mahtavaa, että ihmiset on löytäneet viittomankielisen kanavasi!

    Meillä kävi lasten fysioterapia -kurssilla kouluttamassa joku vaihtoehtoisten kommunikointimenetelmien ihminen (en muista tarkkaa titteliä) ja hän sanoi myös, että jo nelikuinen oli alkanut viittoa hänelle “maitoa”, kun hän oli määrätietoisesti viittonut sen lapselle vastasyntyneestä asti. VAU ! Viittomat on kiinnostaneet myös itseä, etenkin kun näin päiväkotiharkassa miten paljon se voi lapsia auttaa kommunikoinnissa. Uudelleen sen opettelu on alkanut pyöriä mielessä uimaohjaajan koulutuksen yhteydessä: olisi mahtavaa, että myös kuuroja vanhempia voisi opastaa vauvauinnissa heidän kielellään.

    Liked by 1 person

    1. Meillä tosiaan sitten isovanhemmatkin oppi ‘maito’-viittoman, kun lapsi riittävän kauan sitä heille jankutti. 😀 Lopulta se oli tosi helppoa, koska toinen osasi kertoa, mitä haluaa! Välillä harmittaa, ettei enempää vielä silloin vauva-aikoina tullut opetettua lapsille.

      Ja kyllä ainakin alkeiskursseja järkätään hyvin. 🙂

      Like

      1. Just kattelin kesä-AMK:in kurssitarjontaa ja sielläkin oli viittomien alkeet. Täytyy katsoa, jos senkin saisi sinne mahdutettua – vähän tuli rohmuttua kursseja….. 😀

        Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s