Lukijani, sinä et tunne minua.

Blogimaailmassa törmää toisinaan siihen, että lukija luulee tuntevansa bloggaajan. Kommentoidaan asioita sävyllä, jolla kuulostetaan perhetutuilta jotka tietävät kirjoittajasta kaiken. Ja lopputulema on se, että on kommentoitu asiaa josta ei oikeasti tiedetä mitään! Saatetaan arvostella tätä kasvattajana, puolisona, tai ihan vaan ihmisenä. Jopa vain yhden kirjoituksen perusteella! Törmäsin tähän juuri yhden blogikaverini tontilla.

 

Minä kirjoitan paljon, mutta silti se on vain pieni osa minusta ja elämästäni, minkä tätä kautta voi oppia tuntemaan.

Tiedätte, että meillä on kaksi tytärtä. Tiedätte heidän olevan noin 7- ja 3-vuotiaita. He ovat perusterveitä, iloisia, taitavia tyttöjä, joilla on kummallakin kavereita. Olen ehkä kertonut esikoisen saavaan kavereita kaikkialta. Olen ehkä kertonut kuopuksen hurmaavan aina kaikki. Sen enempää sinun ei tarvitse heistä tietää.
Toki kerron heidän olevan minulle maailman rakkaimpia ja joskus kerron heidän hauskoja juttujaan. Silti tiedät lapsistamme todella vähän.

Tiedät minun olevan naimisissa. Olleen jo vuodesta 2011. Tiedät meidän seurustelleen jo 9 vuotta. Tiedät ehkä mieheni tekevän pitkää työpäivää ja hänen antavan kaikkensa rakkaimmilleen. Tiedät meidän olevan toistemme peruskallio, joka pysyy paikallaan joka kelillä.
Ja sen enempää et tiedäkkään, eikä sinun tarvitsekkaan.

Tiedät meidän asuvan omakotitalossa, maaseudulla, Turun lähellä. Tarkempia tietoja et tarvitse.

Tiedät meillä olevan kissa. Tiedät ahdistuneisuushäiriöstäni ja että minulla on pari läheistä ystävää. Tiedät, että olen läheinen myös äitini, siskoni ja mieheni vanhempien, sekä hänen tätinsä kanssa. Minusta sinä siis tiedät enemmän asioita, ja kuitenkaan et tunne minua. Ehei, et, vaikka saatat niin joskus kuvitellakin.

Sinä olet saattanut saada minusta oikean kuvan. Tai sitten täysin väärän. Jos kommentoit usein, olet todennäköisesti saanut ainakin hiukan enemmän osviittaa huumorintajustani ja ajatusmaailmastani. Mutta siltikin tietosi ovat vajaavaiset. Vaikka seuraisit minua muualla somessa, tuskin voit sanoa täysin tuntevasi minua. Koska valitsen sielläkin mitä julkaisen.

Ja tämä pätee minuunkin lukijana ja seuraajana. Siihen mitä itse tiedän blogikavereistani. Heistä joista pidän ja jotka mielelläni ottaisin ihan naamatustenkin kavereiksini. Voin puhua heistä blogikavereina, koska olen oppinut heistä pieniä juttuja ja huomannut meillä natsaavan. Mutten voi sanoa tuntevani heitä.

Joten muista, vaikka luet juttujani, oikeasti tiedät elämästäni vain sen, minkä minä haluan sinulle kertoa. Ja se on loppujen lopuksi aika pieni osa kaikesta siitä, mitä elämääni kuuluu.