Et tarvitse personal traineria.

Astuessani joulukuussa vaa’alle, näytti se aivan liikaa. Tai liikaa ja liikaa, riippuu keneltä kysytään, mutta minulle se oli liikaa. En tuntenut oloani enää kotoisaksi vartalossani ja totesin, että vuoden vaihduttua olisi hyvä aika pienelle ryhtiliikkeelle. Liikunta oli jäänyt talven tultua hiljalleen pois ja makea maistui päivittäin. Homma oli lähtenyt täysin käsistä. Tosi jännä, että kiloja oli kertynyt.

Ihan ensimmäiseksi vähensin sokeria ja jätin arkiherkuttelun pois. Hiljaksiin lisäsin liikunnan taas enemmän osaksi arkea, ja samalla muistin taas pitäväni siitä.

Vaikka jätin sokerin vähemmälle, en kieltänyt itseltäni herkuttelua täysin. Moinen ei toimi minulla. Sallin viikonlopuille jäätelöt ja muut. Mitä tulee ruokaan, niin yritin syödä vähän pienempiä annoksia, mutta söin pääasiassa samaa ruokaa, kuin muukin perhe. Lounaaksi tein toisinaan itselleni kevyempää syötävää. En tehnyt mitään tiettyjä ruokalakkoja tai alkanut erityisille dieteille. Ja jos joku tarjosi pullaa arkena, niin en minä siitä kieltäytynyt.

IMG_20190519_165800_600Aivan lempparini! Yhdestä purkista syö helposti useammankin kerran, koska on sen verran tuhtia tavaraa. 😄

Treenasin yksikseni, kotona. Poljin kuntopyörällä, treenasin painoilla, yhdistelin salilla opittua pilateksesta ja painotreenistä. Kävin lasten kanssa kävelyillä. Ja sain tulosta aikaiseksi.
Lihaskunto palautui hiljalleen, mutta kiloja sen sijaan ei ollutkaan niin helppo karistaa. Välillä meinasi iskeä epätoivo, mutta muistutin itseäni keskittymään vaa’an lisäksi enemmän fiilikseen ja siihen, miltä peilissä näyttää, ja miltä itsestä tuntuu.

IMG_20190525_144408_261.jpgHerkkua on siinä monenlaista!

Kyllä se painokin sieltä sitten hiljalleen alkoi laskea ja nyt painan noin 6 kiloa vähemmän, kuin joulukuussa pahimmillaan. Olen saavuttanut taas tavoitepainoni (sen jossa voin parhaiten henkisesti ja fyysisesti). Koen oloni taas kotoisaksi vartalossani. Mahdun taas vanhoihin vaatteisiini ja vaikka tavoitteena on kiinteytyä lisää, niin on todettava, että olen pärjännyt aika hyvin, vaikka itse sanonkin.

Täytyy vain muistaa pysyä tällä linjalla. Vielä sittenkin, kun kesän jälkeen alkaa pimetä ja tulee kylmä syksy. Täytyy pysyä erossa päivittäisestä herkuttelsuta, eli sokerista, joka on selvästikin minulle jonkinlainen valon ja lämmön korvaaja. Täytyy kiskoa itsensä liikkeelle, vaikka sohvannurkka tuntuisi houkuttelevammalta.

Tavoitteena olisi pysyä tässä painossa, ja haaveena on kasvattaa lihasmassaa entisestään ja polttaa rasvaa vielä hiukan pois. Mutta hiljaa hyvää tulee. Vartalostani ei tule lehdissä hehkutettavaa “täydellistä” timmimimmin kroppaa, mutta hällä väliä. Raskaudet ja elämä ovat jättäneet jälkensä, ja se on ihan okei. Minä olen hyvä näin!

Olen joskus painanut 10 kiloa vähemmän, mutta oloni ei ole ollut moisessa painossa hyvä. Vähemmän ei ole aina enemmän. Ja lihasmassakin painaa, joten vaaka ei kerro kaikkea.

IMG_20190605_225731_430.jpgKroppa kesäkuun alussa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s