Ikävä jotakin, mitä ei koskaan oikein ollutkaan.

Eräs nettituttuni sanoi otsikon kaltaisen lauseen eräänä päivänä keskustellessamme, ja se oli todella osuvasti sanottu. Hän sanoi tuntevansa ikään kuin ikävää jonnekkin, mitä ei koskaan ole ollutkaan. Muutin sen otsikkoon itselleni sopivampaan muotoon, joka pitää niin paikkansa tällä hetkellä.

Olen tuntenut tietyllä tapaa olevani jumissa elämässäni jo pidemmän aikaa. Asiat eivät ole menneet pitkään aikaan kuten olisin toivonut. Useammatkin ihmiset ovat tuottaneet viime vuosina pettymyksiä, ja olen välillä ollut totaalisen kyllästynyt moneen asiaan. Välillä on tuntunut siltä, kuin hakkaisin päätäni seinään. Aivan sama mitä olen tehnyt, moni asia on mennyt päin persettä.

Ajatukseni karkailevat ja huomaan pohtivani erilaisia skenaarioita.
Mitä jos… Jospa vain… Millaista se olisi…

On tiettyjä tilanteita, jotka näin nykytietämiselläni olisin hoitanut toisin. Olisin ollut rohkeampi. Olisin ottanut enemmän irti ihmisistä ja hetkistä. Ehkä sitten en niin kaipaisi joitakin ja jotakin. Tai sitten tämä tunne on vain lähtöisin kaikesta paskasta jota viime vuosina on eteen tullut.

Samalla kuitenkin tiedän asioiden kuuluneen mennä juuri näin. Muuten minulla ei olisi kahta ihanaa lasta ja lähes 8 vuoden avioliittoa. Ja lapset on kuitenki se, mitä aina eniten toivoin. Heidän suhteensa en muuttaisi mitään.

Mutta mitä minä sitten tulevaisuudessa aion? Mitä minä haluan? Mistään ei ole toistaiseksi varmuutta. Ainoa ajatus on se, että asioiden on muututtava. Haluaisin ahdistuneen sijasta olla pitkästä aikaa onnellinen. Ja sitä kohti kuljen nyt vihdoin omaa polkuani, välittämättä muiden mielipiteistä. Mitä kaikkea se vaatii, en vielä tiedä.

Yksi etappi on nyt kuitenkin saavutettu. Ensimmäinen kirjani on valmis niiltä osin, jotka yksin osaan tehdä. Aion tosin kertaalleen vielä oikolukea sen. Seuraava vaihe onkin kerätä rohkeutta sen eteenpäin lähettämiseen. Eikä vielä ole edes joulukuu! Olen rutkasti aikatauluani edellä.

Haluankin kiittää kaikkia teitä jotka koko ajan olette uskoneet minuun. Silloinkin, kun itse en ole uskonut. Kiitän teitä palautteesta, jota olette lukemistanne pätkistä antaneet. Se on nostanut itsevarmuuttani kirjoittajana. Minä osaan tämän. Ihan oikeasti osaan.

Ensin ajattelin antaa hetken aivojeni levätä kirjoittamisen suhteen, mutta pian huomasin haikailevani toisen kirjoitelmani pariin. Se on jo melkoisen hyvällä tolalla aloituksen suhteen. Olen nimittäin kirjoittanut sitäkin jo melkein viisikymmentä sivua. Siitä tulee jotakin aivan erilaista, kuin tästä ensimmäisestä, ja olen aika innoissani sen kirjoittamisen suhteen. Katsotaan, mitä siitä saan aikaiseksi!

On ollut ihanaa huomata, että halu kirjoittaa ei ole kadonnut minnekkään ensimmäisen kirjarutistuksen jälkeen. Halu kirjoittaa palaa yhä vahvana minussa.

IMG_20190611_211007_020

 

Hei, muistathan, että löydät minut myös Bloglovin’sta, Instagramista ja Facebookista.

P.S. Keskustelukumppanini kirjoitti itsekin aiheesta näköjään keskustelumme jälkeen, samanmoisella otsikolla. 😂

3 thoughts on “Ikävä jotakin, mitä ei koskaan oikein ollutkaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s