Ennen kaikkea äiti

Äiti. Sitä minä olen. Se on asia, joka menee aina kaiken muun edelle.

Avioeron jälkeen, kun jäin lasten kanssa yksin arkipäiviksi ja viikonloput taasen vapautuivat omalle ajalle lasten ollessa isällään, oli aika alkaa rakentaa itseäni uusiksi. Äitiyden alta alkoi löytyä nainen, joka voisi olla vaikka mitä. Tätä nykyä minulla on taas ystäväpiiri, jonka kanssa vietän aikaa. Ystävät saavat minusta ulos muita rooleja ja vihdoin olen saanut rakennettua elämääni niin, että erotan itsekin monia rooleja itsestäni!

Olen yhä edelleen ennen kaikkea äiti. Lapset kulkevat mukanani kaikkialle silloin kun ovat minulla. Voimme nähdä ystäviä, käydä ostoksilla, pitää leffailtoja jne. mutta lasten on voitava olla mukana ja heidän ehdoillaan mennään. Olen kaikkea muutakin kuin äiti, mutta se on rooleistani suurin ja se vaikuttaa kaikkeen minussa. Se taklaa kaikki muut osani mennen tullen.

Äitiys on rooli johon aina halusin. Se tekee minusta kokonaisen. En ole täydellinen, mutta meillä rakastetaan koko sydämellä. Eikä mikään ole sen tärkeämpää. Vaikka päivä olisi kuinka raskas, niin hakiessani kuopuksen eskarista ja hänen hypähdellessään vieressäni päivästä kertoessaan, koen onnea. Onnea siitä, että hän on minun. Tarkoitukseni tässä elämässä. Kun katson hänen kirkkaina loistaviin, mitä kauneimpiin silmiinsä, hymyilen väkisinkin.

Minusta on ihana seurata lasteni kasvua. 10-vuotias esikoiseni, jolla on siskonsa tapaan erikoisen väriset silmät, hämmästyttää minua välillä jo sillä kuinka iso hän on. Ei enää pieni lapsi, vaan esiteini, joka rakentaa elämää omanlaisekseen. Oma roolini hänen elämässään on muuttunut, mutta se on silti tärkeä. 6-vuotiaskin on luiskahtanut eskarin maailmaan kuin vanha konkari ja hän kertoilee ystävistään. Vauvani on poissa ja tilalla on omatoiminen ihmistaimi, joka menee ja tekee sata lasissa. Ihan parasta!

Olen siis suurimmalta prosenttimäärältäni äiti, mutta sen lisäksi paljon muutakin ja voin rehellisesti sanoa lapsilukuni olevan täynnä. Lapset ovat kaikkeni, mutta en kuulu niihin jotka nyyhkyttävät oman lapsen kasvaessa. Höpö höpö, kasvakaa, levittäkää siipenne, kokeilkaa ja lentäkää! Minä otan kopin tarvittaessa.

Kuva vuodelta 2015.

4 thoughts on “Ennen kaikkea äiti

  1. Minä olen nauttinut joka hetkestä, kun viimeinenkin lapsi lensi pesästä. Olen alkanut elää. Olen nyt MINÄ. Joka kerran kun tapaan lapsiani tai lastani, olen taas äiti. Äitirooli ei lähde koskaan minusta pois. Työnnän sen vain sivuun välillä elääkseni omaakin elämääni. Nautin tästä, ettei minun enää tarvitse olla äitinä 24/7, vaikka oikeasti sitä olenkin🥰

    Kuulostaa niin hyvälle tuo sinunkin elämäsi. Saat myös omaa aikaa ja olla itsesi kavereiden kanssa😘, silti suurimman osan olet äitinä lapsillesi❤️

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s