Kertoisinko sinulle…

Siitä millaisia arki-iltani ovat.

Miltä uusi elämä on tuntunut.

Miten edelleen koen toisinaan huonommuutta.

Sinä ymmärtäisit. Olit yksi niistä harvoista, joka todella ymmärsi. Sinä tiesit miltä tuntuu, kun sydän hakkaa liian lujaa. Miltä tuntuu taistella omaa päätään vastaan.

Kaipaan sanojasi. Järkkymätöntä uskoasi minuun. Sitä mikä oli aina, vaikka itse en itseeni olisi niin uskonutkaan. Olisitko ylpeä siitä mihin olen päässyt?

Hämmästelisit sitä, miten isoiksi tytöt ovat kasvaneet. Kehuisit koululaista fiksuksi tytöksi ja nauraisit pienemmän nokkeluudelle. Rakastaisit heitä kuin omiasi.

Vielä 1,5 vuotta poismenosi jälkeenkin ikävä iskee välillä mitä yllättävimpinä hetkinä. Sinulta saamani puiset naiset vartioivat keittiötämme aitiopaikalta ja pitävät sinut näkyvänä osana elämäämme. Olit ystävä, jollaista kaipasin. Sinä kutsuit minua enkeliksi. Toivon sinun olevan suojelusenkelinä meille.