Arjet ovat erilaisia.

Kun aikoinaan ilmoitin, etten lasten kanssa ryhdy työhön, johon pitää mennä 6.00 aamulla, sain kuulla miten “muutkin äidit tekevät niin”. Mieleni teki vähän lyödä lauseen suustaan päästänyttä.

En ymmärrä miksi täällä edelleen vahvana vaikuttaa se, mitä tai miten muut tekevät. Miksi mukamas vain sillä yhdellä tietyllä tavalla eläminen on oikea tapa?

Minulle on yks ja se hailee miten muut tekevät. Minä inhoan aikaisia aamuja ja inhoan lasten hoitoon raahaamista aamuvarhaisella. Olisi ihan eri asia, jos miehen työt eivät veisi vuorokaudesta 12 tuntia, ja hänkin osallistuisi kuskaamisiin ja aamutoimiin, mutta koska kaikki on aina ollut minun vastuullani arkisin, niin olen tehnyt siitä itselleni mahdollisimman mieluista ja helppoa. Ja siihen on kuulunut se, että työt alkaisivat pääasiassa klo 8, tai sen jälkeen.

Siinä kohtaa, kun poltin itseni totaalisen loppuun hoitamalla kahta lasta, kotia ja vielä täysipäivästä työtä surkeassa työympäristössä, totesin, että oma terveyteni on tärkeää, jotta homma ylipäätään toimii. Se, että minä hoidan kaiken väkisin, ei palvele ketään. Siispä olen opetellut sanomaan ei, ja alkanut rakentaa arjesta minulle sopivaa. Miellyttipä se kaikkia tai ei.

Jos osa-aikatyö on minulle sopivampi vaihtoehto tällä hetkellä, sen pitäisi olla kaikille ihan ok. Ja jos en halua työtä 50km päästä, senkin pitäisi olla kaikille ihan ok. Koska minä niiden päätösten kanssa elän, ja ne tekevät elämästäni helpompaa.

Sinä saat tehdä yötyötä. Sinä saat olla työnarkomaani. Sinä saat olla sairaseläkkeellä. Sinä saat olla taiteilija. Sinä saat pyörittää omaa firmaa kotona. Sinä saat häipyä kotimaasta tekemään mitä lystäät. Se ei ole keneltäkään muulta pois, eikä se kuulu kenellekkään muulle. Sinun elämäsihän se on!

Jos sinä haluat tilata kauppakassin kotiin, tilaa. Tai jos tahdot käydä kaupassa keskellä yötä, käy. Mikäli sinua ei haittaa seistä ruuhka-aikaan kassajonossa, niin senkus seisot siellä. Tai jos mielummin olet mummojen kanssa kaupan oven edessä jo 7 aikaan, niin ole hyvä, siitä vaan.

Jos haluat viettää lasten kanssa kotona 3 vuotta, niin vietä. Jos haluat palata töihin lapsen ollessa 9kk ikäinen, niin palaa. Jos haluatkin olla kotona mahdollisimman vähän aikaa ja jättää lapsen isän huomaan, niin anna mennä! Ihan kykeneväisiä ne miehetkin on lapsia hoitamaan.

Me jokainen saamme luoda arjestamme meille sopivan. Eikä sen pitäisi häiritä yhtään ketään. Kukaan toinen ei voi sanoa, mikä sinulle sopii parhaiten. Sinä tiedät mikä on sinulle parasta ja sinulla on lupa elää sen mukaan.

Aina löytyy niitä, jotka eivät valintojasi ymmärrä. Sillä ei kuitenkaan ole väliä. Jokaisella on oikeus elää itsensä näköistä elämää.